Vielä on kesää jäljellä?

Tauon jälkeen blogini alkaa jälleen ilmestyä. Kesän pakollinen tuplanumero jäi väliin, mutta voin vakuuttaa, että syynä ei ole ollut tapahtumapula.

Tähän väliin tekee kovasti mieli siteerata Ruotsin virallista iskelmäkunkkua Thomas Lediniä: Sommaren är kort, det mesta regnar bort... Juuri näin kävi.

Ihana, rento ja kesäinen fiilis vaihtui sateen mukana viluiseen ja nuhaiseen. Töihin paluu ei siis tänä vuonna sujunut lainkaan suunnitelmien mukaan; en saapunut työmaalle täynnä tarmoa, vaan sekalaisen pöllähtäneenä. Eilen oli pakko lähteä kotiin sairastamaan. Mikään ei ole yhtä epätodellista kuin flunssapöhnäinen olo: kaikki tapahtuu kuin unessa.

Unenomainen on myös huominen päivä, kun saadaan avaimet uuteen kotiin! Ehkä sitten alkaa oikeasti tuntua siltä, että muutto on pian käsillä. Odotan todella sitä, että pian ympärillä on tilaa, kauneutta ja vain sellaista, josta oikeasti tykkään. Kaikki muu siivilöityy pois muutossa.

Päivän lehti lupaa ikävää keliä viikonlopulle. Synkkä uutinen kaupungissa toista vuotta järjestettävän festarin kannalta. Ja etenkin siksi, että bästis ja sen kille saapuu huomenna Oslosta. Mutta eipä mikään ennenkään ole ilmoista ollut kiinni: sen osoitti viimeksi kesäkuinen Suomen-reissu.

Toivottavasti huomenna tuntuu ihan huipulta: avata ovi eteiseen, jonne tulen astumaan monesti - mutta vain kerran se on ensimmäinen kerta.