Suomen kesä

Loma. Juhannus. Suku. Kaverit. Sauna. Grilli. Tanssi. Juhlat. Ikävä. Tunteet. Ilo. Onnistuminen.

Ja haluaa heti takaisin. Ei ole helppoa putkahtaa keskeltä Suomen suvea ja ihanaa joutilaisuutta takaisin tänne ja töiden kiemuroihin, jotka kaikesta päätellen eivät sittenkään taida olla niin mua varten. Kunpa saisi koko suvun ja kaikki kaverit tänne, niin meillä olis mahtava kesä tiedossa.

Eikä uneton yö loman vikana päivänä helpota sekavaa olotilaa. Muistona sata hyttysen ja yksi serkun purema. Sekä nauramisesta kipeä vatsa - ehkä hieman itkustakin kouristellut.

Elämä jatkuu, kesä samoin. Mutta mikään ei vedä vertoja sille ololle, kun voi sanoa mitä tahansa ja tietää, että vastassa on ymmärrys, joka ei riipu pelkistä sanoista vaan kumpuaa jostakin hyvinhyvin paljon syvemmältä.

Suomalainen sielunmaisema lipui auton lasista ohi samalla, kun V-M Loiri tulkitsi Suomi-hittejä. Melankoliaa ja ah, niin läheistä. Eikä lainkaan siirappista, vaikka toisin voisi kuvitella.

Eläköön ne pienet ihmisten väliset erot! Eläköön se, että yhdessä paikassa voi olla samalla myös toisessa. Eläköön se, että Valtteri osaa possessiivisuffiksin ja että Juho hymyili mulle ekaa kertaa kunnolla. Eläköön se, ettei juttu lopu koskaan vaikka hiljaisuuskin on olemassa. Eläköön oma paikka siellä, minne aina voi saapua uudestaan - ja alkaa siitä mihin jäätiin.

Suomen kesä, teit juuri sen mitä toivoin - ja sen mitä pelkäsin.