Kesätunnelmia

Vapusta kaikki alkoi.

Parin viikon välein päivitettynä tämä blogin pito ei oikein toimi. Tai ainakin siinä ajassa ehtii vuodenaika vaihtua vähintään kerran. Viime viikon puolivälissä elohopea kohosi ihkaoikeisiin kesälukemiin, mikä aiheutti hysteerisen vaatteidenpudotuksen ruotsalaisissa. Yhdessä yössä kaulahuivit vaihtuivat bikineihin ja kaikkialla, missä nurmikkoa vähänkin vihertää, löytää nämä takuulla sinne levittämään raajansa kohti aurinkoa.

Äiti on vapun jälkeisellä ajanjaksolla ollut kylässä. Päästiin ihailemaan saaristomaisemia, keväisen botaniskan kukkaloistoa ja aistimaan heräävää kaupunkia.

Kesäkausi on korkattu myös terassin puolella. On se vaan kumma, kuinka ekat lämpimät kelit osuu suoraan oluhermoon: huurteinen maistuu paremmalta kuin koskaan. Ja kun koko kaupunki mielii samaa nautintoa, on olo aika kingi hymyilevien ihmisten seurassa.

Viikonloppuna juhlittiin mun edeltäjän läksiäisiä. Enää pari viikkoa ja mun henkinen mentor on poissa. Sitten vasta punnitaan, onko musta kosmetiikkamaailman hengenluojaksi. Juhlat tarjos mulle mukavan yllätyksen siitä, kuinka parikyt vuotta ei tunnu missään silloin, kun ollaan samassa veneessä. Kun työnantaja pyörittää kummallista karusellia, tulee kokemuksesta kovaa valuuttaa. Tällaiselle uteliaalle hännystelijälle on myös mahtavaa kuulla kaikenlaisista elämistä ja tarkkailla, kuinka ihmiset on sellaisella salaperäisellä tavalla niin kovin erilaisia kuin kotona. Jännityksellä odotan, koska tarkkailijan silmät kääntyy toisinpäin.

Ainiin, mahtihomma: työ kuljettaa mut Helsinkiin kuun vika viikonloppuna! Suomi-kontaktit kunniaan, varsinkin, kun mun ei misssään nimessä ole tarkoitus katkaista napanuoraa - jos musta on kiinni niin ei koskaan.

Omaa elämäänsä elävä kuvasarja kertokoon tarinaa, kuinka Wappuskumpasta tuli into hyppiä saaristossa ja kuinka luonnosta voi nauttia sekä koivun että muutaman tunnin ikäisten hirvenvasojen kera.