Päivä työnhakijan elämästä

En etukäteen osannut kuvitella, millaista aktiivinen työnhaku käytännössä on. En osannut mielikuvissani astua niihin saappaisiin, joissa tänäänkin olen kävellyt halki kaupungin.

Työnhaku täällä naapurimaassa on monivaiheista. Rekryfirmoilla on vankka jalansija ja etenkin kokopäivätöistä on huutava pula. Homma toimii useimmiten niin, että työnantaja ulkoistaa likaisen työn rekryfirmalle, joka laatii vetävän ilmoituksen ja koodaa sen melko ylimalkaisesti esimerkiksi ilmoittamatta yritystä, joka työntekijää hakee. Työpaikan osoitetta ei ilmoituksissa koskaan ole, ettei ovela hakija vahingossakaan tietäisi paikasta mitään haastatteluun astuessaan. Rekryfirma käyttää aikansa muutaman ehdokkaan kanssa, minkä jälkeen osa heistä lähetetään paikan päälle tapaamaan varsinaista työnantajaa. On varsin mielenkiintoinen kuvio saapua "työhaastatteluun", siis siihen ensimmäiseen rekryihmisen kanssa, tietämättä oikeastaan yhtään mitään paikasta, jonne hakee. Tietenkin jos elämään kaipaa jännitystä, toimii kuvio varmasti.

Sitten sitä vaan odotellaan, että koska puhelin soi - yhdestä paikasta ei vieläkään ole mitään tietoa, vaikka olen sekä rekry- että työnantajavaiheen käynyt läpi joskus kuukausi sitten. Tämänpäiväinen käynti päättyy siis joko seinään ensi keskiviikkona tai jatkuu vaiheeseen kaksi. Vaikka työpaikan onnistuisi saamaan, on palkanmaksajana kuitenkin rekry-yritys. Ja koska kuviossa liikkuu paljon massia, on niiden maksama palkka työnhakijan kannalta huonompi. Työnantajapuoli kun ei tietenkään halua diilissä hävitä mitään.

On tällä viikolla agendalla ollut myös niin sanottuja perinteisiä työpaikkoja, jonne haetaan suoraan. Tiistain kaksi haastattelua meni molemmat hyvin, siitä huolimatta, että paikat sinällään ei enempää voisi toisistaan erota. Tietenkään reissu ei ole ohi, vaan molemmissa on ainakin yksi haastattelu vielä edessä, minkä päälle tulee mietintämyssyvaihe, jonka kestoa ei kummankaan kohdalla viitsi edes veikata - voi olla viikosta kahteen kuukauteen.

Jos siis kuvittelin, että työnhaku Ruotsissa on tehokasta ja nopeaa, olin totaalisen väärässä. Olisihan pitänyt arvata, että jatkuvasti kokoustava kansa ei valitse sikaa säkissä, vaan antaa jokaiselle mahdollisuuden ilmaista mielipiteensä. Työnhakijana mun pitää siis olla joustavan lisäksi äärimmäisen kärsivällinen. Se vaan alkaa olla vaikea yhtälö, kun työnhakuaikaa on jäljellä vajaa kuukausi.

Päivän opetus: olkaa vaan tyytyvisiä omaan työpaikkaanne!