Oijoijoijoi! Tuohon huudahdukseen on tiivistettävissä tämä viikko. On varsin eri asia marssia aamuisin tuttuun työpaikkaan kuin päivästä toiseen näyttää parhaimmat puolensa milloin missäkin. Haastatteluja on onneksi nyt alkanut sadella. Toiset on pikadeittaustyylillä sisään-ulos, mutta tämänpäiväinen oli reilun tunnin suoraa kysymyspatteristoa. Pakko vaan jaksaa painaa.
Eilinen oli mielenkiintoinen päivä, kun vietin sen suomalaisella koululla. Neljäs- ja ekaluokkalaiset sai musta vieraan luokkaansa. Jokaisen pitäisi aikuisiällä käydä koulussa! Ei niitä lapsia voi ymmärtää, jos ei näe niitä "työssä". Siellä ne keskittyy, pinnistää ja oppii omalla tavallaan. Varsinkin nelosissa oli mielettömät kokoerot: pari pienenpientä ja langanlaihaa tytöntylleröä vieressään puolet isompia ylipainoisia poikia. Ruokalassa en voinut kuin ihmetellä, kuinka ne pienenpienet ei kuin närppineet ruokaansa. Kuinka ne jaksaa koulupäivän sillä määrällä?! Yläastelaisilla näytti olevan hieman eri meininki. Ennakkoluulot nosti päätään, enkä häpeä tunnustaa, että luulen ongelman syyn olevan liian tiuhaan käyvässä mäkkärin ovessa.
Open rooli on paljon enemmän kuin miltä se pinnalta näyttää. Open pitää olla näyttelijä, kekseliäs ja viitseliäs neropatti, jolla on vastaus kaikkeen. Mulla oli naurussa pitämistä, kun ekaluokka istahti puoliympyrän malliin ja keskusteli edellispäivän visiitistä maatilalla. Yksi tytöistä oli keskellä anaalivaihetta, kun se joka väliin tunki pissaa ja kakkaa. "Ällöä, jos lehmä kakkaa, kun sitä lypsetään", "Ehkä se maatilan isäntä saa pissaa päällensä, kun lehmä ei osaa pidättää". Ja sokerina pohjalla: "Kanske vill han även ligga med sina kosor?" Kröhöm, tossa on todellakin kaksoismerkitys, mutta ope selvitti tilanteen mainiosti kertomalla, että entisaikaan maanviljelijät tosiaan nukkuivat eläintensä kanssa pysyäkseen lämpiminä.
Open tärkein ominaisuus on siis unohtaa lapselliset mielleyhtymät.
Asiasta toiseen: Viikolla etsin Tumpille sopivaa paitaa duuni-iltamiin Tukholmassa. Löysin teemaan "Göteborgin haarakonttori pukeutuu håkaneiksi" sopivan topin Emmauksesta. Olipa hauska hetki, kun huomasin henkarissa mun takin! Siinä se roikkui koristettuna 149 kruunun hintalapulla. Eipä tullut sitä ikävä, mut oli kiva huomata, et systeemi niin sanotusti toimii.
Suomea en muuten kuule täällä ikinä, joten kouluvisiitti oli mukavaa vaihtelua. Sitä paitsi ne ei yhtään ihmetelly mun ruotsia, koska ne on niin tottuneita moneen tapaan puhua molempia äidinkieliään. Niin että tiedoksi sulle vaan Hönö: väärin voi olla myös oikein : )
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti