Natiaisten maailmasta

Onneksi eilinen oli vain pahaa unta! Melkein 10 astetta auringonpaistetta vaihtui yön aikana lumipeitteeseen ja kunnon myräkkään. Päivä menikin pienoisen paniikin vallassa, eikä ensilumi todellakaan tuntunut muulta kuin väärältä. Huh, tänään tapahtui paluu normaaliin, kevään tuloa vahvasti enteilevään liverrykseen.

Säästä on niin helppo vääntää juttua. Mutta kun se ON niin tärkeä asia! Pääsiäisvieraille haluan ehdottomasti tarjota kaupungin, jossa on mukava kuljeskella. Viime pääsiäinen kun meni lumisateessa, niin ei voi olla samaa tuuria toistamiseen.

Täällä on kaupat täynnä valtavia pääsiäismunia. Mutta ei suklaisia, kuten kotona, vaan pahvisia. Ruotsalaiset on irtokarkkien vannoutuneita faneja ja pääsiäisenä niitä mussutetaan kilokaupalla. Muuten kai pöytä on katettu suunnilleen samoin. Mämmiäkin löytyy pakastealtaasta!

Opeurakka on pistänyt tosissaan miettimään omaa kouluaikaa. Opettajaa kunnioitettiin, kenties liiaksikin, eikä olisi tullut mieleenkään huudella edes sijaiselle päin naamaa. Ja valehtelu, se taitaa näillä koululaisilla olla pääaineena. Ei opena voi ryhtyä epäilemään jokaista sanaa, kyllä mun on pakko pystyä luottamaan siihen, ettei ne kuseta mua kuus-nolla. Nojaa, eilisen jälkeen tuli selväksi, ettei mikään ole liian pyhää valehtelulle. Kunhan silmät on kirkkaat, voi suusta päästellä aivan mitä tahansa.

Vähän kyllä tekee mieli muistuttaa, ettei Suomen koulusysteemin arvosanameininki ole jäänne kuritushuoneelta vaan ihka oikea keino pitää natiaiset aisoissa. Vaikka opella ei ole auktoriteettia, niin ehkä ysiluokan kevättokari kannattaisi nelostenkin pitää mielessä. Se kun voi valehtelematta olla joko avain tulevaan tai paluu menneeseen.