Aivan uskomaton tämä viimeisin viikko on ollut: sosiaalista hyörinää, pölyntäytteisiä päiviä kämpillä, jonka nurkista on löytynyt valtava röykkiö mukaan lähtevää. Epäilys kasvaa, ettäkö ne kaikki auton kyytiin mahtuisivat... no, se selviää huomenna!
Lähdön hetki on ollut erityisen raskas, kun mielen valtaa nostalgia vähäisimmistäkin pienistä seikoista. Kaksi vuotta on mennyt omissa oloissa, mutta ilman ihania ystäviä ja sukulaisia en olisi tässä - en uskalla edes miettiä vaihtoehtoja.
Rakas Rape: Vaikka välimatka on ollut jo nyt pitkä, olet aina lähellä! Kiitos mahtavasta ystävyydestämme.
Rakas Tusmu: Kiitos, että näytät toisenlaista elämänmallia! Olet mahtava äiti ja ystävä!
Rakkaat Late ja Nipa: Kiitos ihanista hetkistä milloin minkäkin parissa, osaamme hurvitella mutta myös ottaa iisimmin.
Rakkaat ex-opiskelukaverit: Kiitos lukupiireistä ja hyvistä keskusteluista!
Rakkaat ex-kollegat: Kiitos yhteishengestä ja kivoista sauna/baari-illoista! Todistatte, kuinka työssä tärkeintä ei ole se, mitä tekee vaan kenen kanssa!
Rakkaat serkut ja avecit: Suku on paras!
Rakas Ale: Ihanaa, että sulla on kaikki niin kunnossa. Pidä iskän lippu korkealla!
Rakas Valtteri ja Juho: Kiitos maailman söpöimmille mussuille monesta energiaruiskeesta ja oivalluksen hetkistä! Ajattelen teitä joka päivä!
Rakas isi: Kiitos tuestasi ja ymmärryksestäsi!
Rakas äiti: Kiitos, että olet läsnä vaikka kaukana!
Nyt sitten kohti sitä oikeaa parisuhdetta. Kiitos, minun rakas Tumppi, mielettömästä kärsivällisyydestä!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti