Haaveissain vain oot mun...

Kevätfiiliksissä posket kuumottaen tulin juuri sisään täynnä LUONTOA. Aurinkoinen sää houkutteli mut Slotsskogeniin kävelylle. Luonto todella on heräämäisillään, siitä esimerkkinä krookukset, joita on ihan joka puolella. Muuten maisema on vielä paljas, mutta vauhti kiihtyy nopeammin kuin uskoisikaan. Reitilläni oli paljon aikaa mietiskellä, tutkailla sisäistä ääntä. Koitin pysyttäytyä kysymyksessä siitä, miltä työttömyys nyt tuntuu. Niin, miltä?

Osittain mulla on sellanen olo kuin olisin väliaikaisesti vapaalla ja kohta olisi taas aika palata vanhan työpöydän ääreen. Toisaalta vapaana kuljeskelu muistuttaa kuntoutujaa; aivan kuin olisi toipumassa burnoutista tai palaamassa yhteiskuntaan pitkän sairaalavisiitin jälkeen. Kaikki on samaan aikaan tuttua ja upouutta. Uskon kyllä, että työttömyys täällä lahden takana on helpommin sulatettavaa verrattuna siihen, että käyskentelisin Kallion katuja vailla määränpäätä. Täällä saan kuitenkin uusia elämyksiä päivittäin; olen vähän niinkuin turistina.

Sunnuntain Hesari saapui tällä viikolla vain päivän myöhässä. Nyt kun me ollaan huviksemme katseltu kämppiä täällä, niin psykologiekspertin kommentit suomalaisista asunnoista tuntui mielenkiintoisilta. Asiantuntija on sitä mieltä, että monissa asunnoissa on eteisen suunnittelu ja mahdollisuudet unohdettu totaalisesti. Ajatuksen arvoinen asia, varsinkin perheissä, joissa eteistä käytetään vain kenkävarastona. Toinen asia, mikä jäi mieleen on, kuinka lapsiperheessä sisustus usein noudattaa aikaa, jolloin lapsia ei vielä ollut. Eli lasten tavarat piilotetaan katseelta, siivotaan komeroon pois silmistä. Kun lapset asuvat ja elävät samassa kodissa kuin aikuiset, niin olisiko kuitenkin parempi antaa heidän myös näkyvästi sitä asuttaa?

Asunnoista on pakko kertoa vielä, kuinka uskomaton ero on nettivälityksessä näiden kahden maan välillä. Suomessa Oikotie välittää kiinnostuneiden silmien eteen hämyisiä ja epämääräisiä otoksia jostain keittiön nurkasta, kun täällä välitysfirmat palkkaa graafikoita ja valokuvaajia tekemään kaikkensa, jotta myynnissä oleva kämppä näyttäisi houkuttelevalta. Me käytiin pari viikkoa sitten katsomassa, mitä home staging parhaimmillaan tekee. Valoisa asunto hienolla paikalla kaupataan taatusti kovempaan hintaan, kun sinne on tuotu valkoisia tulpaaneja, pala trendikästä tapettia ja sävyyn sointuvia tyynyjä. Kaiken kruunasivat keittiön pöydälle asetellut snacksit, jotka näkyivät selvästi jo ensikatsomalta välittäjän kotisivuilla. En siis eilen hämmästynyt lainkaan, kun huomasin Myyty-teipin ilmoituksen päällä.

Muutto tuohon ihkuun kämppään jäi haaveeksi. Todellisuutta pääsin maistamaan saman talon katotasossa olevassa mainiossa kahvilassa, jonka feta-tomaattisämpylän nautin luontoretken päätteeksi. Ympyrä sulkeutui näinkin.