Haaveissain vain oot mun...

Kevätfiiliksissä posket kuumottaen tulin juuri sisään täynnä LUONTOA. Aurinkoinen sää houkutteli mut Slotsskogeniin kävelylle. Luonto todella on heräämäisillään, siitä esimerkkinä krookukset, joita on ihan joka puolella. Muuten maisema on vielä paljas, mutta vauhti kiihtyy nopeammin kuin uskoisikaan. Reitilläni oli paljon aikaa mietiskellä, tutkailla sisäistä ääntä. Koitin pysyttäytyä kysymyksessä siitä, miltä työttömyys nyt tuntuu. Niin, miltä?

Osittain mulla on sellanen olo kuin olisin väliaikaisesti vapaalla ja kohta olisi taas aika palata vanhan työpöydän ääreen. Toisaalta vapaana kuljeskelu muistuttaa kuntoutujaa; aivan kuin olisi toipumassa burnoutista tai palaamassa yhteiskuntaan pitkän sairaalavisiitin jälkeen. Kaikki on samaan aikaan tuttua ja upouutta. Uskon kyllä, että työttömyys täällä lahden takana on helpommin sulatettavaa verrattuna siihen, että käyskentelisin Kallion katuja vailla määränpäätä. Täällä saan kuitenkin uusia elämyksiä päivittäin; olen vähän niinkuin turistina.

Sunnuntain Hesari saapui tällä viikolla vain päivän myöhässä. Nyt kun me ollaan huviksemme katseltu kämppiä täällä, niin psykologiekspertin kommentit suomalaisista asunnoista tuntui mielenkiintoisilta. Asiantuntija on sitä mieltä, että monissa asunnoissa on eteisen suunnittelu ja mahdollisuudet unohdettu totaalisesti. Ajatuksen arvoinen asia, varsinkin perheissä, joissa eteistä käytetään vain kenkävarastona. Toinen asia, mikä jäi mieleen on, kuinka lapsiperheessä sisustus usein noudattaa aikaa, jolloin lapsia ei vielä ollut. Eli lasten tavarat piilotetaan katseelta, siivotaan komeroon pois silmistä. Kun lapset asuvat ja elävät samassa kodissa kuin aikuiset, niin olisiko kuitenkin parempi antaa heidän myös näkyvästi sitä asuttaa?

Asunnoista on pakko kertoa vielä, kuinka uskomaton ero on nettivälityksessä näiden kahden maan välillä. Suomessa Oikotie välittää kiinnostuneiden silmien eteen hämyisiä ja epämääräisiä otoksia jostain keittiön nurkasta, kun täällä välitysfirmat palkkaa graafikoita ja valokuvaajia tekemään kaikkensa, jotta myynnissä oleva kämppä näyttäisi houkuttelevalta. Me käytiin pari viikkoa sitten katsomassa, mitä home staging parhaimmillaan tekee. Valoisa asunto hienolla paikalla kaupataan taatusti kovempaan hintaan, kun sinne on tuotu valkoisia tulpaaneja, pala trendikästä tapettia ja sävyyn sointuvia tyynyjä. Kaiken kruunasivat keittiön pöydälle asetellut snacksit, jotka näkyivät selvästi jo ensikatsomalta välittäjän kotisivuilla. En siis eilen hämmästynyt lainkaan, kun huomasin Myyty-teipin ilmoituksen päällä.

Muutto tuohon ihkuun kämppään jäi haaveeksi. Todellisuutta pääsin maistamaan saman talon katotasossa olevassa mainiossa kahvilassa, jonka feta-tomaattisämpylän nautin luontoretken päätteeksi. Ympyrä sulkeutui näinkin.

Nyt on ratikat vaarassa

Täällä taisi alkaa monsuunikausi. Perjantaina sade ja mieletön tuuli aiheutti tulvan Göta-jokeen ja siitä lähtien on sadellut päivittäin. Helsingissä tuulee välillä paljon, muttei koskaan yhtä kovaa kuin täällä. Ihan todella voi olla vaikeuksia päästä tuulessa eteenpäin.

Viikonloppuna testattiin taloyhtiön saunaa ja havaittiin hyväksi. Pientä erikoispiirrettä lukuun ottamatta: saunan ovi pompahti auki jokaisella löylykauhallisella. En tiedä sitten, onko kyse ruotsalaisesta herkkänahkaisuudesta vai mistä, mutta tuhlausta se mun mielestä on.

Eilen uskaltauduin hornankattilaan, Tumpin toiseen kotiin, Frölundan kotihalliin. Omissa oloissani vietetyn päivän päätteeksi Scandinaviumin väenpaljous otti koville. Säästöluokan paikat oli ihan kaukalon vieressä ja ennen matsia pauhannut musiikki oli viedä kuulon. Puhumattakaan valtavasta pamauksesta, joka kajahti ilmoille kotijoukkueen tullessa jäälle. Huhhuh.

Siinä sitten söin popcornia sijaistoimena ja koitin ilman selostajan apuja ymmärtää, miksi ja missä mentiin. Kauhun hetket osuivat kohdalle KAHDESTI, kun kiekko tuli pleksin yli suoraan kohti. Ja Tumpin mukaan niin ei tapahtu ikinä. Hekoheko.

Kuten ottelun aikana yhdessä todettiin, on lätkämatsi nykyajan gladiaattoritaistelu. Kehään astuu 2 kertaa 6 isoa körilästä, jotka sääntöjen rajamailla kohtelevat toisiaan miten sattuu. Ja yleisö mylvii, solvaa ja janoaa verta... tai siis maaleja. Ja jos maalia ei omien toimesta 60 minuutissa synny, valuu areenalta aggressiivista väkeä, jotka tukkii liikenteen täynnä selvittämätöntä vihaa. Onko Frölundan menestys verrannollinen henkilöautojen ja ratikoiden kolareiden määrään? Niitä tässä kaupungissa tapahtuu paljon, ainakin kerran päivässä. Ja nuo topatut intiaanit on tällä kaudella olleet hukassa nimenomaan (paperilla) huonompiaan vastaan.

Silti halliin oli vaeltanut läpileikkaus Göteborgin asukkaista. Oli nuorta, duunaria, tyttöä, vanhempaa rouvaa, vastasyntynyttä vauvaa sekä yksi ja toinen pystymahainen tuleva äiti.

Varokaa, rakkaat raitiovaunut, tuota heterogeenistä joukkoa, joka ei eilen illalla saanut pohjoisesta saapuneiden päänahkaa!

Tulleja tänne ja heti

Muuttokuormalaiset olivat - ja itsekin olen - sitä mieltä, että Göteborgissa on kaduilla jotenkin vaisumpi autokaruselli kuin Helsingissä, missä autoja ei tunnu pääsevän pakoon edes merenrannassa. Siksi päivän uutinen tietulleista hätkähdytti tilastollaan: keskustan ali menevän tunnelin kulkee päivittäin yli 55 000 autoa!!! Aivan tajuton määrä. Eivätkä svenssonit ole sen naapurirakkaampia kuin me, sillä matkustajia autoissa on keskimäärin peräti 1,1.

Nyt sitten väännetään kättä tuleeko asiasta kansanäänestys ja missä aikataulussa edetään. Tukholman tulokset puhuu aika selvää kieltä, joten toivon mukaan asiassa päästään muuhunkin kuin kokousrumbaan, möteä möten perään. Ei tullit tietenkään koko ongelmaa poista, mutta ehkä moottorin starttaamiseen tulee pieni kynnys.

Tänään sataa ekaa kertaa ja maisema on kovin syksyinen. Aivan totaalisen harmaa. Mutta rappusten vieressä kurkistaa jo keltaisia krookuksia, jotka ei tuijota almanakkaan vaan erehtyvät luulemaan kevään tulleen. Kunpa ne vielä jaksaisivat hetken odottaa. Samaa voin sanoa itsellenikin: kärsivällisyyttä ja ymmärrystä. Asiat tapahtuvat heti vain niissä unissa, joiden käsikirjoittajana on itse neiti Kaikkimulletässäjanyt.

Oppitunteja elämään otan siis edelleen.

Ulkomailla vai ei?

Jaa-a. On se vaan kumma, kuinka välillä sitä unohtaa täydellisesti olevansa täällä Swedulassa ja sit toisinaan ruotsalaisuus hypähtää täysillä silmille. Tai korville, kuten paikallisia radiokanavia ihmetellessä. Miten ne voikin puhua niin siirappisesti? Ja kenen luvalla ne kertoo "vitsejä", jotka on oikeesti huonompia kuin mun omat puujalkaversiot. Ne raaputtaa partaansa mikkiä vasten ja vertaa, keneltä kuuluu eniten ääntä. Ja voi sitä riemua, jos se onkin naispuolinen äänenantaja, jonka parta on äänekkäin, tsiisus.

Ja sit toisaalta tämä kaikki on niin suloista. Niin esimerkillistä: ei koroteta ääntä, ei näytetä tunteita (ainakaan negatiivisia), snakataan ja fiikataan ja puhutaan siitä, kuinka on juuri tultu treeneistä ja kuinka GI-dieetti on purrut. Ja sitten nauretaan taas ja pöyhötetään jo ennestään pöyhkeää tukkaa.

Aivan mieletön kokemus oli osallistua "tanssi niin kuin juuri sinä haluat" -tyyliselle jumppatunnille, jossa kaikenikäiset ja -kokoiset naiset ja MIEHET skaakkasivat rumppaansa milloin Justin Timberlaken milloin egyptiläsirytmien tahtiin. Olinkohan mä ainoa, joka aluksi ei meinannut kehdata olla siellä?! Sitten rytmit ottivatkin jo huomaansa ja mulla oli todella hauskaa. Ylitin siinä sitten suomalaisen luonteenlaadun rajoja.

Onneksi kaiken kaikkiaan olen tuntenut itseni tervetulleeksi - ihan oikeasti. Jos jonkun mielestä olen outolintu rehellisine vastauksineni ja melankolisine kommentteineni, niin siitä vaan. En ala valehdella muille, koska silloin toden totta valehtelen itselleni.

Jotkut päivät on hyviä. Toiset taas huonompia. Aivan kuin kotimaassakin.

Viranomaiskontaktit suoritettu

Viikko on pitänyt sisällään paljon sellaista, mikä ei normaaleihin päiviini yleensä kuulu. En varmaan koskaan ole tiskannut kolme kertaa ajalla maanantai-perjantai! Mutta eniten aikaa on kulunut viranomaisiin tutustuessa. On vaan pohjoismainen liikkuvuus ja yhteistyö melko löyhällä pohjalla, kun esimerkiksi työttömyyskassoilla on aivan eri säännöt. Ojenna siinä sitten E303:sta ja leiki asiantuntijaa asiantuntijalle! Myös tavallisen pankkikortin saaminen vaati 2 käyntiä konttorissa ja 3 puhelua sekä faksin, joka todistaa että mulla on samassa pankissa tili Suomessa. Eikä tämä mene ihan täysin uuden työntekijän tietämättömyyden piikkiin.

Koko irtaimisto on sunnuntain jälkeen paikoillaan, kun kämppään vihdoin saapuu odotettu vieras: kirjahylly. Eiköhän sitä sitten voi jo keskittyä muuhunkin kuin tavaramäärän kanssa painiskeluun.

RadioHelsinki on pauhannut viikonlopun menovinkkejä. Tuntuu omituiselta, että menot tapahtuu lahden toisen puolen, kun tutut äänet tuntuu olevan ihan lähellä...

Odotan jo ensimmäistä ilmoittujaa, joka saapuu vierahaksi tänne Vadelmavenepakolaisten luvattuun kaupunginosaan.

Laitan tähän pari kuvaa tiiseriksi!

Göteborgin kamaralta

Lahden toisella puolella sijaitsee nyt Luikkiksen koti. Kodiksi tätä olen yrittänyt nämä päivät saada avaamalla säkkikaupalla pussukoita, joiden kätkökset pitäisi yrittää tänne mahduttaa. Ilmeisen hyvin olen siis Vallilan-kodin tyhjentänyt...

Kodin tuntua toi myös aamuinen Hesari, joka koko sunnuntain komeudellaan osoittautui melkoisen työlääksi sisään tungettavaksi. (Voin myöntää, että tuo meteli mut lopullisesti aamulla herätti). Tiistai olkoon siis tästä lähin sunnuntai!

Matka meni hyvin, kiitos mahtavan Volvon ja luotettavan kuskin, joka ei hämääntynyt siitä, ettei nähnyt kuin sivuilleen. Ajokättä ei kuulemma edes pakottanut etupenkkien väliin ängetty viimeinen laukku. Uskomaton urotyö, kiitos vielä kerran!

Laivalla nautimme pitkän kaavan mukaan buffétarjonnasta. Uutta mulle oli, että viinihanat oli korvattu pöytiin kannetuilla viinipulloilla. Ei lainkaan huono homma! Yökerhoshowna oli biitlesit, muuten hämäävänkin aidon näköiset paitsi Ringo, joka oli kaulaton ja näytti siltä, et saa kohtauksen hetkenä minä hyvänsä. Niin sitä vaan menneisyys seuraa perässä, kun ensimmäiset ihmiset, joihin törmättiin oli Pardian asiamieskööri, joka biletti keskusjärjestön häppeningeissä. Onneksi ne tajusi, että en sillä kertaa ollut risteilemässä järjestön edustajana : )

Viikonloppuna nautittiin meidän uudesta sohvasta, joka vetää neljä isompaa ja pienempää ja videotykin SUURESTA kuvasta. Shoppauskin onnistui yli odotusten: miehet osteli ja naiset odotti sovituskopeilla kärsivällisinä. Ihmeteltiin ihmisten tyylejä (miehillä edelleen nakinkuorihousut ja naisilla reilun kasarihenkistä). Spar Hotel Majorna osoittautui järkeväksi majoituspaikaksi (ottakaa nyt vihje vastaan!) ja Göteborg sai turisteilta kiitettävän arvosanan näin talvellakin.

Huomenna menen katsomaan, mitä rekryfirmalla on tarjottavanaan. Uskomatonta, mutta haastattelu asiakaspalvelutyöhön vie noi kaksi tuntia! Mielenkiinnolla odotan, mitä ne oikein keksii multa kysyä...

Olkoon tämä nyt virallinen tiedotuskanava meilien, naamakirjan, chatin ja Skypen lisäksi. On tämä teknologia ihmeellistä!

Sköt om er!

Köh, köh, köhinää ja kiitosta

Aivan uskomaton tämä viimeisin viikko on ollut: sosiaalista hyörinää, pölyntäytteisiä päiviä kämpillä, jonka nurkista on löytynyt valtava röykkiö mukaan lähtevää. Epäilys kasvaa, ettäkö ne kaikki auton kyytiin mahtuisivat... no, se selviää huomenna!

Lähdön hetki on ollut erityisen raskas, kun mielen valtaa nostalgia vähäisimmistäkin pienistä seikoista. Kaksi vuotta on mennyt omissa oloissa, mutta ilman ihania ystäviä ja sukulaisia en olisi tässä - en uskalla edes miettiä vaihtoehtoja.

Rakas Rape: Vaikka välimatka on ollut jo nyt pitkä, olet aina lähellä! Kiitos mahtavasta ystävyydestämme.

Rakas Tusmu: Kiitos, että näytät toisenlaista elämänmallia! Olet mahtava äiti ja ystävä!

Rakkaat Late ja Nipa: Kiitos ihanista hetkistä milloin minkäkin parissa, osaamme hurvitella mutta myös ottaa iisimmin.

Rakkaat ex-opiskelukaverit: Kiitos lukupiireistä ja hyvistä keskusteluista!

Rakkaat ex-kollegat: Kiitos yhteishengestä ja kivoista sauna/baari-illoista! Todistatte, kuinka työssä tärkeintä ei ole se, mitä tekee vaan kenen kanssa!

Rakkaat serkut ja avecit: Suku on paras!

Rakas Ale: Ihanaa, että sulla on kaikki niin kunnossa. Pidä iskän lippu korkealla!

Rakas Valtteri ja Juho: Kiitos maailman söpöimmille mussuille monesta energiaruiskeesta ja oivalluksen hetkistä! Ajattelen teitä joka päivä!

Rakas isi: Kiitos tuestasi ja ymmärryksestäsi!

Rakas äiti: Kiitos, että olet läsnä vaikka kaukana!

Nyt sitten kohti sitä oikeaa parisuhdetta. Kiitos, minun rakas Tumppi, mielettömästä kärsivällisyydestä!