Pakkohan se on blogata näin vuoden vaihtumisen kunniaksi. Ja siksi, että mennyt loma jätti jälkeensä epätodellisen olotilan. Ihan kuin olisi uiskennellut aivan toisissa vesissä, ollut lähempänä omaa itseään. Läheisyys tosiaan tekee ihmeitä. Ja kun virittää itsensä vastaanottamaan kaikki nyanssit, mitä joulun yhdessäolon aika tuo tullessaan, voi todella löytää kivan fiiliksen.
Niinpä sitten eilisilta olikin kaikkea muuta kuin todellinen: juhlinnasta väsynyt ihmismieli joutui kärsimään Tumppilaisen lähdön aiheuttamasta ikävästä. Ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin mennä ajoissa nukkumaan ja koittaa unohtaa se fakta, että autio sänky on lohduton.
Joululoma piti sisällään monet treffit kaukana asuvien ystävien kanssa. On hienoa havaita, kuinka välimatkaa ei yhtäkkiä huomaakaan. Paljon on iloisia uutisia: rakennetaan taloja, vaihdetaan koteja, mennään pienen lapsen ehdoilla ja...eletään. Kuten niin monesti aiemminkin, on kotiin saapuva ihmeissään siitä, ettei täällä mikään muutu. Juuri se onkin lohduttava tieto myös mulle, jonka uusi vuosi kuljettaa pian lahden toiselle puolelle. Että tiedän, kuinka elämässä on kuin onkin jotakin pysyvää ja muuttumatonta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti