Väkivaltaviihteen ystävän ja muidenkin kannattaa käydä teatterissa katsomassa esitys, missä yksi uhkaa aseella toista ja lopulta pamauttaa laukauksen. Efekti on totaalisen erilainen kuin valkokankaalla. Kun pyssy osoittaa lavalta suoraan kohti ja jännitys tiivistyy korvia huumaavaan kajahdukseen, on olo kuin uhrilla.
Kokemus sopi hyvin tähän viikkoon, kun koitan kahlata Tuntemattoman loppuun lauantaihin mennessä. Elävä kieli avittaa mielikuvistusta loihtimaan eteeni näyttämön, jolla nuo suomalaiset sankarihenkilöt päivästä toiseen pelkäävät. Armeijaa käymättömän on kuitenkin mahdotonta ymmärtää sodankäynnin ideaa tai sitä, kuinka tanner tutisee.
Eipä vaikuta ihminen viisastuneen sota-asioiden lisäksi myöskään luonnonsuojelussa, kun kuunteli Tšehovin yli sata vuotta sitten kirjoittamaa tekstiä metsänhakkuista ja kestävästä kehityksestä. Näytelmässä toistuvasti viitataan säähän, tuohon änkyröiden tilanteiden kestopelastajaan - ja samalla ilmastonmuutoskysymyksen ytimeen.
100 tai 50 vuotta, niin kaukaista mutta samalla niin valitettavan läheistä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti