Käyn läpi pölyisiä lehtileikkeleitä, kaappiin upotettuja esitteitä, tutkimuksia, kokouspapereita, näytekappaleita, hyviä ja huonompia ideoita, järjestölehtiä ja omia tekeleitä. En pysty käsittämään, kuinka täällä on vierähtänyt melkein kaksi vuotta! Vuodelle 2006 päivätyt lehtileikkeet tuntuvat viime syksyisiltä, mihin se vuosi siinä välissä katosi?! Samalla mietin, miten paljon kirjoitettuja tavuja, muokattuja lauseita ja mietittyjä sanamuotoja näihin kuukausiin täällä on mahtunut. Mitään muuta työni ei ole ollut kirjoittamista enemmän. Siinä mielessä pomon lupaus "sulle sopivan työnkuvan muokkauksesta" on pitänyt varsin hyvin kutinsa.
Kaikista eniten olen oppinut, että kaikki on lopulta omasta tahdosta kiinni. Halusta kehittyä, vaikuttaa ja uskosta siihen, että sanoilla on merkityksensä. Viestijän ammattitaito näkyy joka päivä, vaikken sitä ajattelekaan. Nyt kun laitan pillit pussiin, toivon totisesti, että taidot pääsevät marinoitumaan (vain) hetkeksi. Sitten haluan nostaa ne takaisin grillille kuumenemaan. Ehkä ne seuraavassa paikassa paistuvat vieläkin mehevämmiksi. (Anteeksi lapselliset kielikuvat).
Allt som allt: tässä lähdön tunnelmassa en oikein osaa kuvitella myöskään niitä, jotka vuodesta toiseen istuvat tässä samassa toimistossa, näissä samoissa kuvioissa. Tottakai kuviot muuttuu, mutta toivonpa vaan, että ihmisetkin kasvavat rutiineistaan huolimatta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti