Pikku hiljaa joulua ja vuoden vaihtumista kohti madellaan. Täällä toimiston hämärissä on kyllä ihan tajuton hinku päästä vetämään henkeä, oikeasti lepäämään. Pinna kireällä ja motivaatio hakusessa. Siksi tämän viikon päätökseni jäädä töihin vielä tammikuuksi on juuri nyt tuntunut enemmän väärältä ja olosuhteiden painostukselta kuin aidosti kivalta. Koitan kuitenkin tammikuun kunniaksi sitten kääriä hihat ja kirjoittaa niin paljon kuin vaan kuukaudessa ehdin.
Ikkunasta näen suoraan henkilöstöravintolaan, jonka on nyt kynttilänvalo vallannut. Siellä on alkamassa yhden järjestöjohtajan merkkipäivävastaanotto. Juuri tänään olen enemmän kuin tyytyväinen, kun en ilmoittautunut mukaan. Mikään ei just nyt olisi kamalampaa kuin hymistellä skumppalasi kädessä ja jauhaa potaskaa keski-ikäisessä seurassa.
Kalenterissa on ja pysyy merkintä muuttopäivästä. Serkku ja Antti on ihan kingejä, kun lähtee taas kuskaamaan mua ja muuttokuormaa lahden yli. Tällä kertaa olen luvannut avata kukkaroni nyörejä sen verran, ettei tartte kuskin kärsiä autokannen alla yötään. Helmikuun toka viikonloppu kuljettaa siis tämän suomalaistytön ihmettelemään Göteborgia ja uutta elämää.
Tai ainakin uuden alkua. Kaiken vanhan jatkoksi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti