Tänään mietin erilaisia ammatteja. Näinä hoitohenkilökunnan tyytymättömyyden aikoina mietin hammaslääkärin tuolissa niitä sormia, jotka mua siinä hetkessä hoitivat. Mietin, kuinka ihmeessä tuo viehättävä naishenkilö haluaa työntää sormensa erinäisten ihmisten suuhun monta kertaa päivässä. Rapsuttaa ja tuottaa pientä kipua hoidettavalleen. Katsella iän ja elämäntapojen kellastuttamia leegoja, eri muotoisia, muttei koskaan täydellisiä. Piileekö viehätys nimenomaan siinä, että huomaa työnsä tulokset, kun vuosittaisella tarkastuskäynnillä voi ilmoittaa reikiintymiskierteen pysähtyneen tai hammaskiven vähentyneen? Kehua potilaan harjaustekniikkaa ja vain vähäsen tölväistä, mikäli se ei ole kunnossa.
Kirkkaan valon ja välinekammon takia en pystynyt noudattamaan Vietnamin kaduilla viilettävän ystävän neuvoa katsella hoitajan silmiä. Mutta olen aivan varma, että niistä olisi näkynyt syvä keskittyneisyys. Se, jos mikä on ammattitaitoa ja tekee ihmisestä kiinnostavan.
Jo parinmuodotustuksen kannalta on hienoa, että meitä on niin moneen lähtöön. Ken käyttää ammattimaisesti kynäänsä, ken timanttiporaansa. Molemmissa on viehätyksensä ja kauneutensa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti