Havahduin jälleen siihen, että kesän lämmön haihtuminen ei aiheuta tuskaa vaan päinvastoin jonkinlaista vapautuksen tunnetta. Syksyn raikkaus tunkeutuu soluihin jotenkin kokonaisvaltaisemmin ja kaulaliina suojaa viiman lisäksi sisäisesti. Syksyllä on paljon syitä hidastaa ja vetäytyä, vaikka usein se onkin aktiivista, uusien juttujen aikaa.
Ja joka vuosi syksy on kaikessa tuttuudessaan erilainen. Elämään viime vuodet kuuluneesta sählingistä huolimatta tämä syksy on edellistä rauhallisempi. Nyt TIEDÄN, mitä joulukuu tuo tullessaan. Viimeinen työpäivä on kalenterissa, ja ihme ja kumma, päällimmäinen tunne on helpotus. Tietenkin työttömän päivät ahdistaa ajatuksena, mutta luulen osaavani nyt suhtautua luottavaisemmin. Pakko homman on jotenkin sutviuduttava! Muuta vaihtoehtoa kun ei ole.
Syynä mielen keveyteen on viikonloppu Göteborgissa. Kaupunki näytti ehdottoman parhaat puolensa: aurinko toi ihmiset kaduille ja puistoihin - meidät mukanaan. Kokkaus onnistui, telkusta tuli Idols, viini oli hyvää ja seura erinomaista. Kaukosuteessa on omat hyvätkin puolensa, heh.
Kuun lopussa vaihtuu yhteinen kotimme uuteen osoitteeseen. Neliöitä tipahtaa samalla kolmisenkymmentä. Uskokaa tai älkää, se tuntuu pelkästään oikealta. Pikkulapsiperhe pääsee kolmioon ja meidän huonekalupula ratkeaa siinä ja samassa. Hydä diili kaiken kaikkiaan.
Tänään pääsen venyttämään tietokoneen jäykistämiä raajojani. Jooga alkaa!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti