Tässä semitylsässä mielentilassa päätin listata viimeaikaisia mietinnän kohteitani:
Kuinka moni itse asiassa käyttää vessan käsisuihkua?
Onko astianpesukoneesta todella tullut jokakodin standardi?
Mistä riippuu se, pitääkö pussikaljottelua öykkärimäisenä vai asiallisena touhuna?
Kuinka kauan ja missä määrin lapsuuden maisemat muokkaavat ihmisen toimintaa?
Voiko aikuisuuden tulon tuntea (miltä se siinä tapauksessa tuntuu)?
Onko vika työviikko ennen lomaa pahin vai helpoin koko vuonna?
Miten oppia tenniksen rystylyönti?
On kesällä näköjään ajatukset hieman takussa...
keskiviikkona, heinäkuuta 04, 2007
maanantaina, heinäkuuta 02, 2007
Luotsina liikenteessä
Tänään on ollut ihan mahtava työpäivä! Niin suurta vaihtelua normaaliin maanantaihin, että ihan mieli kirkkaana täällä taas istun. Aamu alkoi vaelluksella Hernesaaren päähän, jonne massiivinen risteilijä peruutti ja jonne olin tehnyt treffit laivalla luotsina hääräilleen jäsenemme kanssa. Sieltä sitten käveltiin Caruseliin kahville ja sain nauttia merimaisemasta, lokkikonsertista ja hauskoista tarinoista ennen kuin matka jatkui vilkkaan Kauppatorin kautta Katajanokalle, missä Finnpilotin toimisto sijaitsee.
Kaiken kruunasi terassilounas, herkullinen salaatti samalla hinnalla kuin täällä Betonilassa maksan kämäsestä laitosruuasta. Paluu hikisellä seiskalla toimistolle, joka hiljaisuudessaan ja viileydessään tuntuu sekin miellyttävältä.
Katsahdus ikkunaan kertoo sääprofeettojen olleen sittenkin oikeassa: taivas repesi äsken, joten mikään kiire kotimatkalle mulla ei juuri nyt ole.
Haluan jatkossakin tehdä töitä niin, että sitä maustaa säännölliset kurkistukset ulos maailmaan, sinne, missä luotsi kiipeää tankkilaivan seinustaa ja luksusristeilijä mahtuu juuri ja juuri Länsisatamaan kannellaan "heitä, joilla on aikaa".
Kaiken kruunasi terassilounas, herkullinen salaatti samalla hinnalla kuin täällä Betonilassa maksan kämäsestä laitosruuasta. Paluu hikisellä seiskalla toimistolle, joka hiljaisuudessaan ja viileydessään tuntuu sekin miellyttävältä.
Katsahdus ikkunaan kertoo sääprofeettojen olleen sittenkin oikeassa: taivas repesi äsken, joten mikään kiire kotimatkalle mulla ei juuri nyt ole.
Haluan jatkossakin tehdä töitä niin, että sitä maustaa säännölliset kurkistukset ulos maailmaan, sinne, missä luotsi kiipeää tankkilaivan seinustaa ja luksusristeilijä mahtuu juuri ja juuri Länsisatamaan kannellaan "heitä, joilla on aikaa".
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)