Mitä enemmän sataa, sitä enemmän mun tekee koko ajan mieli mussuttaa. Mussuttaa herkkuja täällä työhuoneen koomassa ja mussuttaa asioiden tilasta. Auringonpaiste jotenkin pyyhkii kaiken alleen, ja kumpikin mussutustarve hälvenee. Palatakseen kahta kauheampina takaisin seuraavan tolkuttoman harmaan päivän aikana.
Kuuntelin eilen luureista Radio Helsinkiä ja Maria V. vei sanat suustani: hammasraudat suhisten hän kertoi olevansa toivoton etukäteishuolehtija. Sehän olen minä, ajattelin. Kuin omasta elämästäni hän kertoi huolehtivansa esimerkiksi kädessä olevan herkun loppumisesta ja ennen kuin on sitä alkanut nauttia. Aivan samoin myös edessä olevan kesäloman suhteen ajatus harhailee jo tulevassa syksyssä. Mieli murehtii putoilevia lehtiä, lyhenevää päivää ja menneen kesän muistoa.
Aivan sairasta. Mikähän tämän meidän yhteisen syndrooman nimi on? Peruspessimistit tai jotain yhtä kilaria.
Tumpin kanssa meni tänään kyllä maut ristiin. Sen mielestä nämä on oikeesti hauskoja. Pistän tuon miehen vielä vaihtoon noine hassunhauskoine linkkeineen ; )
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti