On se vaan kumma, kuinka elämä voi vaihdella värejään. Viikonloppu ja juhannus meni kaikissa sateenkaaren väreissä, elonkukkia ihastellen. Tänään mieli on yhtä harmaa kuin tuo ulkona vallitseva säätila. Juuri, kun olin pääsemässä hyvään kesävireeseen...
Juhannuksen soundtrack soi päässä varmasti vielä ensikin vuonna. JukkaPoika osoittautui hitiksi, samoin Dingon ikivihreät. Mustana hevosena listalle ratsasti Topi Sorsakoski, joka seuraavaksi lupauksen pitäessä raikunee yhden pennasserkun häissä.
Eilen vierailin pitkästä aikaa pankkikonttorissa. Varsinainen hoidettavana ollut asia ei edistynyt lainkaan, mutta sen sijaan sain pari muuta asiaa alta pois. Siinä Nordean tiskillä kykkiessäni havahduin, kun lähes jokainen virkailija oli nuori kesätyöläinen ja eksoottisen näköinen. Tuntui kuin olisin tupsahtanut keskelle Lontoota tai vähintään Tukholmaa. Hieno fiilis.
En muuten suosittele kahteen kirjapiiriin kuulumista varsinkaan, kun takana on sosiaalinen juhla juhannus ja tapaamiset osuvat peräkkäisille päiville. Kirjallisuudesta voi onneksi keskustella myös grillirouskutuksen säestämänä tai vaihtoehtoisesti joka toisen sivun lukeneena.
Kesä on nyt korkattu.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti