Luikkis harjoittelee kirjoittamista yhdellä kurssilla. Siellä yhtenä teemana on kolumni ajankohtaisesta aiheesta. Tässä tekeleeni (ennen kouluttajan punakynän heilumista).
Viikko valkeni tänään aurinkoisena ja keväisen odotuksen leimaamana. Suomenmaassa ei liene kovin moni, joka ei edes vatsanpohjukassaan aavistaisi, että viikko on kaikkea muuta kuin tavallinen. Lauantaina Pasilasta kajahtaa, kun Euroviisu-finaali käydään Hartwall Areenalla. Yhtä aikaa pullistelee viereinen YLE, joka on virittänyt ammattitaitonsa äärimmilleen.
Mutta mitä tämä Euroviisu-huuma antaa tavalliselle kansalaiselle? Tuoko se aimo annoksen itseluottamusta kansallisen uhon muodossa? Muhoksen nakkikioskilla taidetaan tapella Suomen menestyksestä huolimatta. Vaikka Suomen kappale menestyisi tänäkin vuonna, löytyy taatusti aamuyön tunteihin vaadittava mylvinnän aihe jostakin YLEn teknisestä mokasta.
Projekti on valtava, ja sen toteuttamiseen on ollut aikaa tasan vuosi. YLEssä on avoimesti myönnetty, ettei rahoitusta Euroviisujen järjestämiseen löydy omasta talosta. Kalustoa on vuokrattu ja sponsoreita löydetty. Kaikki on tehty niin hyvin kuin mahdollista.
On siis melkoista omituisuutta, että Suomen kansa samaan aikaan janoaa menestystä ja toisesta suupielestään valuttaa epäluuloaan järjestelyjä kohtaan. Sääprofeettaa manataan esiin taikomaan miellyttävän keväinen ilmasto tämän viikon ylle. Ja kohta taas surkutellaan, kuin kaikkitietävänä, että ”olisihan se pitänyt arvata, että tietenkin sataa”.
Mikä on vialla suomalaisessa kansanluonteessa, kun emme usko itseemme edes silloin, kun koko muu Eurooppa on antanut järjestettäväksemme spektaakkelin, jonka suosiolla ei ole rajoja. Pitääkö meidän lähteä ihan oikeasti Eurooppaan, jotta osaisimme hellittää itsekritiikistämme edes siksi ajaksi, kun Euroviisu-huuma on ohi?
Olemattomien ongelmien esiin manaaminen – jopa voitonhuumassa – on tuttua viime vuodelta, kun Lordin voittoa ei tietyissä piireissä meinattu hyväksyä. Päivälehdet velloivat kiistassa, kunnes kaikki oksat oli käännetty ilman, että pelolle olisi löytynyt aihetta.
Katastrofia todennäköisempää on, että niin kisoja seuraamaan tulleilla turisteilla, esiintyvillä artisteilla kuin kansainvälisellä medialla on Helsingissä luvassa hieno viikko täynnä uusia kokemuksia. Ja uusiin kokemuksiin kuuluu erottamattomasti odottamattomuus – se, ettei aamulla herätessään tiedä, mitä päivän aikana tapahtuu.
Annetaan ammattilaisten hoitaa hommansa. Nautitaan suomalaisen työn laadusta. Nyt jos koska on siihen oiva mahdollisuus.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti