Viime päivien aikana olen tavannut enemmän vauvoja kuin ehkä koskaan aikaisemmin. Ympärillä on tuhissut kolmeviikkoisesta nelikuukautiseen, erikokoista ja -näköistä nöösiä. Vauvelit herättävät aina paljon tunteita ja tällä kertaa päällimmäisenä on ollut se, kuinka ikätovereiden elämäntilanteet vaihtelevat. Useimmiten tilanne vaikuttaa siltä, että muiden aikuistuminen olisi vauhdikkaampaa kuin omani. On monivuotista työkokemusta, omistusasuntoa, sijoituksia ja auto, joka vie työpaikalle. Jotenkin nimenomaan autosta on mun mielessä tullut aikuisen elämän selkein symboli. Eikä varmasti vähiten siksi, etten itse omista ajokorttia - autosta puhumattakaan.
Se, kuinka jokainen omaan elämäntilanteeseensa sopeutuu, on tietenkin toinen juttu. Mua ei autottomuus, perheettömyys ja omistusasunnottomuus yleensä häiritse. Mutta jos harhautuu vertaamisen järjettömälle polulle, tulee epäilemättä herättäneeksi pienen huolen siemenen: koska mulla on kaikki tuo?
Kuten Melasniemien sisarukset Kuukausiliitteessä totesivat, elää toinen hedonistisempaa ja individualisempaa elämää. On kai helppo arvata, että tämä toinen on sisaruksista se perheetön.
Pyrin siis ottamaan kaiken hyvän irti tästä elämänvaiheesta, enkä tee tyhmiä vertauksia muihin!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti