Kevät, kevät - missä olet?

Oho, onpas aika rientänyt! Nyt valmistaudutaan jo seuraavaan kevään juhlaputken tapahtumaan: Wappuun. Tämä vuosi on silleen erilainen, että olen ekaa kertaa juhlimassa muussa kuin opiskelijan roolissa. Vappu on yksi parhaista kollektiivisen ilonpidon tapauksista, kiilaa kakkoseksi ykkösjuhla Juhannuksen jälkeen. Kadulla näkee jos jonkinlaista vappunaamaria ja itselleen sallii sellaisen yleisen sählingin ja ajautumisen. Koskaan ei tiedä tarkalleen, mihin tie johtaa - ja hyvä niin.

Säävelhot eivät pahemmin ole antaneet viitteitä keväästä. Sitä odottaa vaan kieli pitkällä ja pettyy päivittäin, kun taivaalta tippuu vettä. Terassikausi aukeaa tänäkin vuonna vasta toukokuussa, nyyh.

Muuten tilanne näyttää ihan kivalta: lomaa on tiedossa kesälle ja ylimääräisiäkin huilipäiviä kertyy jatkuvasti, kun lähiviikonloput teettää töitä. Mukavia ylläreitä on tullut tällä viikolla postiluukusta hääkutsujen muodossa. Onneks olkoon vaan kaikille kyyhkyläisille!

Oma rakkauselämä kukoistaa pitkän viikonlopun ajan, kun länsinaapurista saapuu mulle seuraa. Ohjelmassa on sukulointia ja hulinointia hyvässä suhteessa.

Klara Wappen vaan kaikille!

Pääsiäisen synninpäästöjä

Siinä meni pyhät pääsiäisen. Ja tämä töihin paluun päivä tuntuu pidemmältä kuin yksikään kiirastorstai. On se muuten sekin outoa, että heti iski vanha tuttu flunssaolo halolla päähän, kun piti töihin aamulla raahautua. Toisaalta parempi nyt kuin lomalla.

Niin, lomalla...siitä onkin täällä blogissa tullut oikea mantra. Tällä kertaa suunnitelmissa otettiin käyttöön ärhäkkä plään bii, kun ilmakurvit näytti Köpiksen ylle pelkkää harmautta. Tumppi oli nikkaroinut meille hienon varareitin ulos takatalvesta ja vietettiin ihkua kylpyläelämää juuri valmistuneessa luksusresortissa. Sieltä sai jopa kylpytakin ja tohvelit mukaansa! Moisesta ei-niin-kauan-aikaa-sitten-opiskelijuudestaan-päässyt ilahtuu! Kuumat kylvyt, ulkoilmajacuzzi (kuulostaa hienommalta kuin poreallas...) ja jopa finsk bastu tarjosivat loistopuitteet rentoutumiselle. Kuivien kantapäiden lisäksi altaaseen taisi liueta kasa stressiä ja annos tukahdutettuja tunteita.

Laitostuminen olisi varmasti ollut edessä, jos öitä olisi ollut kahta enemmän. Suositukseni onkin: vähemmän on enemmän. Sitä paitsi ehdittiin vielä maanantaina huiskimaan tennistä ja täytyy kyllä sanoa, että taso oli jo aika päätähuimaava!

Keväästä voi siis nauttia monin tavoin. Tässä yksi versio. Arvosanalla 9.

Avartavaa ajattelua

Oma kotikaupunkini Helsinki avautui jälleen tänä aamuna aivan erilaisena maisemana eteeni. Kuinka paljon muutakin lääniin kuuluu kuin arkireitti koti-työ-koti! Kevään tullen aistit vaatii laajentamaan reviiriä, kohtaamaan uusia paikkoja, etsimään kenties uutta lempikalliota, parasta pyöräreittiä ja kauneinta maisemaa. Juuri näitä etsintöjä varten kiikarissa on uusvanha polkupyörä, sellainen sopivan kankea menopeli, jolla ei pääse vahingossakaan törttöilemään liian lujaa.

Jos oma kotikaupunki tarjoaa ahaa-elämyksiä, niitä tulvii kohisten uudessa ympäristössä. Matkailu avartaa ja auttaa näkemään tututkin reitit toisessa valossa. Kaukokaipuuta lievittämään kelpaa keväinen Köpis. Karttaa olen jo tutkaillut sen verran, että tiedän haluavani kiertää rantoja pitkin koko kaupungin. Jazzcruise sunnuntai-iltapäivänä on myös bongattu samoin kuin iso keilahalli pahan sään varalle. Loput suunnitelmat jalostukoon fiiliksen mukaan.

Yhtä lailla odotan huomista retkeä lapsuuden maisemiin haistelemaan Kannelmäen peltojen kevättuoksuja. Yhdistelmä vanhaa ja uutta on ainakin omalla kohdallani toimivuudessaan pettämätön.

Vertauskelpoista ei olekaan

Viime päivien aikana olen tavannut enemmän vauvoja kuin ehkä koskaan aikaisemmin. Ympärillä on tuhissut kolmeviikkoisesta nelikuukautiseen, erikokoista ja -näköistä nöösiä. Vauvelit herättävät aina paljon tunteita ja tällä kertaa päällimmäisenä on ollut se, kuinka ikätovereiden elämäntilanteet vaihtelevat. Useimmiten tilanne vaikuttaa siltä, että muiden aikuistuminen olisi vauhdikkaampaa kuin omani. On monivuotista työkokemusta, omistusasuntoa, sijoituksia ja auto, joka vie työpaikalle. Jotenkin nimenomaan autosta on mun mielessä tullut aikuisen elämän selkein symboli. Eikä varmasti vähiten siksi, etten itse omista ajokorttia - autosta puhumattakaan.

Se, kuinka jokainen omaan elämäntilanteeseensa sopeutuu, on tietenkin toinen juttu. Mua ei autottomuus, perheettömyys ja omistusasunnottomuus yleensä häiritse. Mutta jos harhautuu vertaamisen järjettömälle polulle, tulee epäilemättä herättäneeksi pienen huolen siemenen: koska mulla on kaikki tuo?

Kuten Melasniemien sisarukset Kuukausiliitteessä totesivat, elää toinen hedonistisempaa ja individualisempaa elämää. On kai helppo arvata, että tämä toinen on sisaruksista se perheetön.

Pyrin siis ottamaan kaiken hyvän irti tästä elämänvaiheesta, enkä tee tyhmiä vertauksia muihin!