Eilen alkoi mun kevät. Tulin kotiin ja havahduin aivan mielettömään lintukonsertointiin, jossa selvästi oli pariutumisriitti meneillään. Jäin pihalle hymy suin seisoskelemaan, ja kun kuulin lirkutuksen hetkeä myöhemmin jopa keittiössä, oli pakko soittaa äidille ja välittää luontoäänet luurin kautta. Oli se vaan mahtavaa!
Tänä aamuna törmäsin jälleen samaan punatukkaiseen naiseen, jonka päivästä riippuen näen joko kiirehtimässä bussiin Mäkelänkadulla tai tulemassa samaa rinnettä alaspäin, jota itse kapuan ylös. Melkein tekee jo mieli moikata naista, kun sen kasvot on ainakin 20 kerran verran tutut. Jos se menisikin samaan suuntaan, voisin tehdä sen kanssa aamutreffit!
Maaliskuu on kalenterissa ruuhkaista aikaa. Viikonlopuista puolet menee muualla kuin Helsingissä, mikä tekee hyvää perspektiiville. Joensuussa viimeksi tallustellessa sitä mykistyi katujen autiudesta ja tilan tunteesta. Matka itäiseen maanosaamme palautti mieliin sen todellisuuden, kuinka luonnonkansaa me suomalaiset lopulta ollaan. Järvet on suuret, metsät tiheät, pellot avarat ja taivas korkealla.
Metsäläisyys on kuitenkin aika kaukana omasta arjesta. Olinkin aivan myyty, kun isäntämme taikoi keskellä Kolin luonnonpuistoa meille lettukestit hilloineen ja pannukahveineen. Siinä trangian loimussa nautiskellessa lupasin itselleni kunnioittaa suomalaisuuttani ja muistaa nauttia luonnon antimista tietoisesti ja aina tilaisuuden tullen.
Seuraava tilaisuus on käsillä ensi viikonloppuna, kun serkkukatras valtaa yhden Suomen Valtion kansalaisilleen tarjoamista mökeistä. Luvassa luonnonrauhaa kaikilla luonnollisilla elementeillä höystettynä. Toivon vain, että ainoa kohtaamani karhu edustaa panimoteollisuutta eikä Suomen luonnon kingiä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
No luonnonlapsi, teidän pitää ehdottomasti tehdä se Norjan reissu! Kesällä luontoretkeily on kyl vähän hikistä hommaa, syksy olis siinä mielessä paras. Mut ainahan me voidaan tehdä uimareissu Oslo-vuonoon!
Rape
Lähetä kommentti