Miksi mua aina hävettää suunnattomasti, kun printteri suoltaakin vahingossa väärän väristä tai kokoista sivua? Ja mikä kamalinta, kun joskus on painettu nappi pohjaan ennen kuin aivot ymmärtää tarpeen kohdistuvan vain yhteen ainokaiseen sivuun? Väriprintterihuoneesta sitten kasvot helakoina hipsin kiireen vilkkaa oman huoneen suojiin: "Ei kai kukaan huomannut?!"
Syyllisyys aiheutuu tietenkin armottomasta tuhlauksesta. On se vaan vielä kaukana tuo paperittoman toimiston ideaali näilläkin kulmilla. Syyllistä oloani helpottaakseni dyykkaan ärräpäitä päästellen oikeaan osoitteeseen toimistorakennuksen roskalavalla muiden minne sattuu heittämät roskat. Joku roti sentään!
Eniten kuitenkin sapettaa ne asennevammaiset
kah(s)vihuonekeskustelijat, joiden päähän ei vaan mahdu, että pienilläkin teoilla on suuri merkitys.
I det stora hela, alltså.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti