Tiedättekö tunteen, kun jostakin tupsahtaa vastaan tuttu naama vuosien takaa? Kävelee vastaan aamuruuhkassa tai tuijottaa lehden sivulta. Lehdessä ollessaan naama on varustettu myös nimellä, jolloin aivolohkot pääsevät helpommalla. Se on se!
Tänään vastaan tuijotti nimellä varustettu hemmo, josta viimeisin mielikuva on, että se oli tosi ihastunut mun parhaaseen kaveriin ja tykkäsi potkia sitä koulussa sen lapikkailla. Se oli meidän luokan kovis, ja vissiin kaikkien mielestä salaa ihana (sydän).
Nyt se on jonkin uuden radiokanavan ohjelmapäällikkö, jolta kysellään pikkuhauskoja lehdessä. Naama on tuttu, vaikka pian on 25 vuotta siitä, kun viimeksi tavattiin. On vaan ihmisen mieli metka juttu!
Uteliaisuus on pohjaton ja haluan yhtäkkiä kartoittaa, mihin elämä on KAIKKIA ekan luokan luokkakavereita kuljettanut. Ilmoittautukaa heti!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti