Tiedättekö tunteen, kun jostakin tupsahtaa vastaan tuttu naama vuosien takaa? Kävelee vastaan aamuruuhkassa tai tuijottaa lehden sivulta. Lehdessä ollessaan naama on varustettu myös nimellä, jolloin aivolohkot pääsevät helpommalla. Se on se!
Tänään vastaan tuijotti nimellä varustettu hemmo, josta viimeisin mielikuva on, että se oli tosi ihastunut mun parhaaseen kaveriin ja tykkäsi potkia sitä koulussa sen lapikkailla. Se oli meidän luokan kovis, ja vissiin kaikkien mielestä salaa ihana (sydän).
Nyt se on jonkin uuden radiokanavan ohjelmapäällikkö, jolta kysellään pikkuhauskoja lehdessä. Naama on tuttu, vaikka pian on 25 vuotta siitä, kun viimeksi tavattiin. On vaan ihmisen mieli metka juttu!
Uteliaisuus on pohjaton ja haluan yhtäkkiä kartoittaa, mihin elämä on KAIKKIA ekan luokan luokkakavereita kuljettanut. Ilmoittautukaa heti!
lauantaina, tammikuuta 13, 2007
lauantaina, tammikuuta 06, 2007
Uuden vuoden blues
Uutta vuotta on tässä kokeiltu viikon verran. Puolentoista viikon lomalta palanneena olen taas totutellut elämistä yksin. Ei siinä muuten mitään, mutta kun ruumis ei ymmärrä ottaa iisisti, vaan aiheuttaa yöllisiä paniikkikohtauksia ja itkutuhruja tyynyyn. Aion kyllä ryhdistäytyä.
Tämän illan kolmikymppiset toimikoon porttina uuteen alkuun. Siitä iso kiitos, että jotkut oikeesti jaksaa järkätä kemut tuon kummallisen kolmenollan kunniaksi.
Vuosi on kulunut täällä blogissa harvakseltaan vieraillessa. Paljon on tapahtunut, mutta bloggaaminen ei kuitenkaan ole muuttunut osaksi arkea. Jotenkin tänne ajautuu aina silloin, kun a) ei ole muutakaan tekemistä ja b) haluaa valittaa asioista. Sinänsä ihan kiva kavereita kohtaan, ettei niiden tartte kuulla moneen kertaan samoja sanoja, kun voin purkaa ne täällä, heh.
Olisko sitä jotakin uuden vuoden lupauksia? Hmmm...lupaan olla itselleni armollinen, mutta samaan aikaan pistää itseni töihin niiden tärkeiden asioiden suhteen, jotka ainakin Tumppi tietää.
Yksi asia on tänään häirinnyt mieltä. Luin aamun lehdestä lääkärin mielipiteitä siitä, mikseivät opiskelijat uskalla tehdä lapsia opiskeluaikana. Siinä aika suoraan osoitettiin syyttävää sormea niitä tyhmiä kolmikymppisiä kohtaan, jotka on vaan skipanneet perheenperustamisen hamaan tulevaisuuteen ilman, että olisivat miettineet, kuinka hankalaa lapsen saanti voi olla. HÄRÄNPASKAT, ihan kuin noita asioita ei melkein kaverin kuin kaverin kanssa tässä oltais mietitty!!! Kiitos vaan sillekin asiantuntevalle lääkärille ymmärryksestä, grrrrrrrrrrrrrr.
Perheen perustaminen ei kuitenkaan ole asia, josta tehtäisiin lupauksia vuoden vaihtumisen varjolla. Tapahtukoon nämä asiat ennemminkin omalla painollaan.
Vuoden parasta antia on ollut suvun kasvu. On aivan ihanaa, että rakas pikkuveli on nelihenkisen perheen pää!
Pikkuveljeen liittyen: lehdestä luin myös, että isosiskon kanssa kasvaneet miehet olisivat herkempiä ja ymmärtäväisempiä. Pitää varmasti paikkansa.
Herkkyys ja ymmärrys kunniaan.
Tämän illan kolmikymppiset toimikoon porttina uuteen alkuun. Siitä iso kiitos, että jotkut oikeesti jaksaa järkätä kemut tuon kummallisen kolmenollan kunniaksi.
Vuosi on kulunut täällä blogissa harvakseltaan vieraillessa. Paljon on tapahtunut, mutta bloggaaminen ei kuitenkaan ole muuttunut osaksi arkea. Jotenkin tänne ajautuu aina silloin, kun a) ei ole muutakaan tekemistä ja b) haluaa valittaa asioista. Sinänsä ihan kiva kavereita kohtaan, ettei niiden tartte kuulla moneen kertaan samoja sanoja, kun voin purkaa ne täällä, heh.
Olisko sitä jotakin uuden vuoden lupauksia? Hmmm...lupaan olla itselleni armollinen, mutta samaan aikaan pistää itseni töihin niiden tärkeiden asioiden suhteen, jotka ainakin Tumppi tietää.
Yksi asia on tänään häirinnyt mieltä. Luin aamun lehdestä lääkärin mielipiteitä siitä, mikseivät opiskelijat uskalla tehdä lapsia opiskeluaikana. Siinä aika suoraan osoitettiin syyttävää sormea niitä tyhmiä kolmikymppisiä kohtaan, jotka on vaan skipanneet perheenperustamisen hamaan tulevaisuuteen ilman, että olisivat miettineet, kuinka hankalaa lapsen saanti voi olla. HÄRÄNPASKAT, ihan kuin noita asioita ei melkein kaverin kuin kaverin kanssa tässä oltais mietitty!!! Kiitos vaan sillekin asiantuntevalle lääkärille ymmärryksestä, grrrrrrrrrrrrrr.
Perheen perustaminen ei kuitenkaan ole asia, josta tehtäisiin lupauksia vuoden vaihtumisen varjolla. Tapahtukoon nämä asiat ennemminkin omalla painollaan.
Vuoden parasta antia on ollut suvun kasvu. On aivan ihanaa, että rakas pikkuveli on nelihenkisen perheen pää!
Pikkuveljeen liittyen: lehdestä luin myös, että isosiskon kanssa kasvaneet miehet olisivat herkempiä ja ymmärtäväisempiä. Pitää varmasti paikkansa.
Herkkyys ja ymmärrys kunniaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)