Miksi suomalaisten arjesta ja luonteenlaadusta kumpuavat lempisanonnat ovat kaikki lähtökohdiltaan pessimistisiä? Maistelen tässä sellaisia herkkuja kuin "Itku pitkästä ilosta", "Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa" tai "Ei vara venettä kaada".
Koululaisina meille opetetaan (edelleen?) vanhoja sanoja synonyymeina uudemmille. Yhtä lailla meille opetetaan tiettyjä asioita sanontojen kautta jo kotona. Näistä syntyy sitä kulttuurista pääomaa, joka näkyy maassa kuin maassa myös ennakkoluuloina muunlaisen kulttuurin sisäistäneitä kohtaan. Siinä joutuvat todellisuudet törmäyskurssille.
Ensin ajattelin, ettei ollut kovin järkevä veto lukea Vadelmavenepakolainen-kirja juuri ennen muuttoa Ruotsiin. Toisaalta kirja vahvisti jo olemassa olevia ajatuksiani näiden kahden kulttuurin eroista ja yhtäläisyyksistä. Pitänee ajatella vahvuutena se, että näkee asian molemmista suunnista. Eikä astu samaan ansaan kuin Mikko Virtanen! Musta EI tule ruotsalaista, en yritä tulla ruotsalaiseksi, en taistele kansallisuudestani, enkä jatkuvasti vertaa itseäni ruotsalaisiin.
Virtasen mielestä ruotsalaisten kielenkäyttö on huomattavasti suomalaisia kiltimpää, kohteliaampaa ja osuvampaa, äänenpainosta puhumattakaan. Aihe on monesti ollut tapetilla myös meillä. Ei ole yksi tai kaksi kertaa, kun mua on luultu vihaiseksi ihan vaan sanavalintojeni takia. Suoruus ei aina käänny toiseen kieleen oikein.
Jatkuvasti kieleemme syntyy uusia sanontoja. On sitten asia erikseen, kuinka paljon osuvampia ovat esimerkiksi seuraavat sanajonot: "Nenä vuotaa kuin sulhaspojan mulkku", "Sopii kuin jalka paskaan" tai "Pyörii kuin ryssä Anttilassa".
Ne kertonevat suomalaisen kulttuurin muutoksesta - suunta on kuulijan arvioitavissa.
torstaina, joulukuuta 20, 2007
keskiviikkona, joulukuuta 19, 2007
Joulu tuo ja uusi vuosi vie
Pikku hiljaa joulua ja vuoden vaihtumista kohti madellaan. Täällä toimiston hämärissä on kyllä ihan tajuton hinku päästä vetämään henkeä, oikeasti lepäämään. Pinna kireällä ja motivaatio hakusessa. Siksi tämän viikon päätökseni jäädä töihin vielä tammikuuksi on juuri nyt tuntunut enemmän väärältä ja olosuhteiden painostukselta kuin aidosti kivalta. Koitan kuitenkin tammikuun kunniaksi sitten kääriä hihat ja kirjoittaa niin paljon kuin vaan kuukaudessa ehdin.
Ikkunasta näen suoraan henkilöstöravintolaan, jonka on nyt kynttilänvalo vallannut. Siellä on alkamassa yhden järjestöjohtajan merkkipäivävastaanotto. Juuri tänään olen enemmän kuin tyytyväinen, kun en ilmoittautunut mukaan. Mikään ei just nyt olisi kamalampaa kuin hymistellä skumppalasi kädessä ja jauhaa potaskaa keski-ikäisessä seurassa.
Kalenterissa on ja pysyy merkintä muuttopäivästä. Serkku ja Antti on ihan kingejä, kun lähtee taas kuskaamaan mua ja muuttokuormaa lahden yli. Tällä kertaa olen luvannut avata kukkaroni nyörejä sen verran, ettei tartte kuskin kärsiä autokannen alla yötään. Helmikuun toka viikonloppu kuljettaa siis tämän suomalaistytön ihmettelemään Göteborgia ja uutta elämää.
Tai ainakin uuden alkua. Kaiken vanhan jatkoksi.
Ikkunasta näen suoraan henkilöstöravintolaan, jonka on nyt kynttilänvalo vallannut. Siellä on alkamassa yhden järjestöjohtajan merkkipäivävastaanotto. Juuri tänään olen enemmän kuin tyytyväinen, kun en ilmoittautunut mukaan. Mikään ei just nyt olisi kamalampaa kuin hymistellä skumppalasi kädessä ja jauhaa potaskaa keski-ikäisessä seurassa.
Kalenterissa on ja pysyy merkintä muuttopäivästä. Serkku ja Antti on ihan kingejä, kun lähtee taas kuskaamaan mua ja muuttokuormaa lahden yli. Tällä kertaa olen luvannut avata kukkaroni nyörejä sen verran, ettei tartte kuskin kärsiä autokannen alla yötään. Helmikuun toka viikonloppu kuljettaa siis tämän suomalaistytön ihmettelemään Göteborgia ja uutta elämää.
Tai ainakin uuden alkua. Kaiken vanhan jatkoksi.
perjantaina, joulukuuta 14, 2007
Jouluvaloista vaihdantaan
Kulttuurisia havaintoja viime viikkojen varrelta:
Ilta ystävien seurassa voi tarkoittaa oman ystäväpiirin lisäksi täyttä Tavastian salia ja melkein omaksi ystäväksi luettavaa Ruotsissa asuvaa suomalaista, jonka kaipuu on yleisinhimillistä laatua - ei pelkkää koti-ikävää.
Suomalainen show VOI olla kansainvälistä tasoa. Tsekatkaa a cappella -pumppu Fork. Samainen show muuten osoittaa, kuinka svenskatalande bättre folkilla on mahtava itseironian taito.
Ruotsissa ollaan opittu ennakkoluulottomiksi: sikäläisen Idolsin voitti laululintu, jonka aiempiin meriitteihin kuuluu sekoilu BB-talossa, tissityttönä poseeraaminen (kiltissä) miestenlehdessä ja matka anoreksian kautta koko kansan maalitauluksi aineenvaihdannollisista syistä kertyneen ylipainon vuoksi. Huh, ehkä meidän Tuiskut ja Pakariset on vähän valjua väkeä...
Vaikka Anna Laine aamulla haukkui ruotsalaisia liiallisesta jouluvalojen tuhlauksesta, on tämä musta aika helpompi elää, jos valoja tuikkii ympärillä. Ruotsi pesee Suomen myös kotitalouksien kynttilälaite ikkunassa -skaalalla, bongasin huikeaa 9/10-tulosta jatkuvasti.
Ja tulee huono omatunto, kun pomolta tulee joululahja - ja vielä aivan oikeassa värissä - eikä itsellä ole käynyt edes mielessä.
Niin se vaan edelleen on, että vaihdantatalouden periaatteet rulettaa ainakin näin jouluaikaan. Sulle-mulle, mulle-sulle. Ja kauppa kiittää.
Ilta ystävien seurassa voi tarkoittaa oman ystäväpiirin lisäksi täyttä Tavastian salia ja melkein omaksi ystäväksi luettavaa Ruotsissa asuvaa suomalaista, jonka kaipuu on yleisinhimillistä laatua - ei pelkkää koti-ikävää.
Suomalainen show VOI olla kansainvälistä tasoa. Tsekatkaa a cappella -pumppu Fork. Samainen show muuten osoittaa, kuinka svenskatalande bättre folkilla on mahtava itseironian taito.
Ruotsissa ollaan opittu ennakkoluulottomiksi: sikäläisen Idolsin voitti laululintu, jonka aiempiin meriitteihin kuuluu sekoilu BB-talossa, tissityttönä poseeraaminen (kiltissä) miestenlehdessä ja matka anoreksian kautta koko kansan maalitauluksi aineenvaihdannollisista syistä kertyneen ylipainon vuoksi. Huh, ehkä meidän Tuiskut ja Pakariset on vähän valjua väkeä...
Vaikka Anna Laine aamulla haukkui ruotsalaisia liiallisesta jouluvalojen tuhlauksesta, on tämä musta aika helpompi elää, jos valoja tuikkii ympärillä. Ruotsi pesee Suomen myös kotitalouksien kynttilälaite ikkunassa -skaalalla, bongasin huikeaa 9/10-tulosta jatkuvasti.
Ja tulee huono omatunto, kun pomolta tulee joululahja - ja vielä aivan oikeassa värissä - eikä itsellä ole käynyt edes mielessä.
Niin se vaan edelleen on, että vaihdantatalouden periaatteet rulettaa ainakin näin jouluaikaan. Sulle-mulle, mulle-sulle. Ja kauppa kiittää.
tiistaina, joulukuuta 04, 2007
Optimistiharjoitus
Tumppi luki äskeisen ja siltä tuli viesti:
"Always look on the bright side of life *insert happy whistling here*”
Ja sitten tämä video:
http://www.youtube.com/watch?v=KG64DmsSQH4
Ehkä musta löytyy vielä samanlainen taiteilija.
"Always look on the bright side of life *insert happy whistling here*”
Ja sitten tämä video:
http://www.youtube.com/watch?v=KG64DmsSQH4
Ehkä musta löytyy vielä samanlainen taiteilija.
Talviunta ja sitä ihteään
Eilen päätin lopullisesti, että tämä vuodenaika kuuluisi viettää talviunella. Ei haittaisi taivaalta kaatuva sohjo eikä vuosisadan liikenneruuhka, ei väsymys eikä ärtyneisyys. Voisi vaan kaivautua poteroon vällyjen alle, toivon mukaan jakaa soppi rakkaan ihmisen kanssa, käpertyä syvälle lämpöiseen kainaloon. Herätä kevääseen.
Yhdyn Ei se haitan näkemykseen marraskuusta vihoviimeisimpänä kuukautena. Kuitenkaan olo ei joulukuulle kääntymisen jälkeen ole kehuttavasti kohentuneempi. Jokainen aamu alkaa ajatuksella: ei vielä voi olla aika herätä!
Viikkoa musertaa myös odotus ja tunne siitä, että hetkenä minä hyvänsä voi sähköpostista sataa paskaa niskaan (kielikuvani ontuu; en mä sentään ruutua pääni päällä pidä vaikkei fyssari olekaan tullut säätämään mun työasemaa).
Toisaalta odottavana kaikki on mahdollista, kun mikään ei ole selvinnyt. Kaipa se tähän laihaan lohtuun on päivänsä tuuditettava.
Yhdyn Ei se haitan näkemykseen marraskuusta vihoviimeisimpänä kuukautena. Kuitenkaan olo ei joulukuulle kääntymisen jälkeen ole kehuttavasti kohentuneempi. Jokainen aamu alkaa ajatuksella: ei vielä voi olla aika herätä!
Viikkoa musertaa myös odotus ja tunne siitä, että hetkenä minä hyvänsä voi sähköpostista sataa paskaa niskaan (kielikuvani ontuu; en mä sentään ruutua pääni päällä pidä vaikkei fyssari olekaan tullut säätämään mun työasemaa).
Toisaalta odottavana kaikki on mahdollista, kun mikään ei ole selvinnyt. Kaipa se tähän laihaan lohtuun on päivänsä tuuditettava.
maanantaina, marraskuuta 19, 2007
Tuoli pani miettimään
Tänään mietin erilaisia ammatteja. Näinä hoitohenkilökunnan tyytymättömyyden aikoina mietin hammaslääkärin tuolissa niitä sormia, jotka mua siinä hetkessä hoitivat. Mietin, kuinka ihmeessä tuo viehättävä naishenkilö haluaa työntää sormensa erinäisten ihmisten suuhun monta kertaa päivässä. Rapsuttaa ja tuottaa pientä kipua hoidettavalleen. Katsella iän ja elämäntapojen kellastuttamia leegoja, eri muotoisia, muttei koskaan täydellisiä. Piileekö viehätys nimenomaan siinä, että huomaa työnsä tulokset, kun vuosittaisella tarkastuskäynnillä voi ilmoittaa reikiintymiskierteen pysähtyneen tai hammaskiven vähentyneen? Kehua potilaan harjaustekniikkaa ja vain vähäsen tölväistä, mikäli se ei ole kunnossa.
Kirkkaan valon ja välinekammon takia en pystynyt noudattamaan Vietnamin kaduilla viilettävän ystävän neuvoa katsella hoitajan silmiä. Mutta olen aivan varma, että niistä olisi näkynyt syvä keskittyneisyys. Se, jos mikä on ammattitaitoa ja tekee ihmisestä kiinnostavan.
Jo parinmuodotustuksen kannalta on hienoa, että meitä on niin moneen lähtöön. Ken käyttää ammattimaisesti kynäänsä, ken timanttiporaansa. Molemmissa on viehätyksensä ja kauneutensa.
Kirkkaan valon ja välinekammon takia en pystynyt noudattamaan Vietnamin kaduilla viilettävän ystävän neuvoa katsella hoitajan silmiä. Mutta olen aivan varma, että niistä olisi näkynyt syvä keskittyneisyys. Se, jos mikä on ammattitaitoa ja tekee ihmisestä kiinnostavan.
Jo parinmuodotustuksen kannalta on hienoa, että meitä on niin moneen lähtöön. Ken käyttää ammattimaisesti kynäänsä, ken timanttiporaansa. Molemmissa on viehätyksensä ja kauneutensa.
perjantaina, marraskuuta 16, 2007
Musiikkia korville
Aamulla mut havahdutti Radio Helsingistä kaikunut Moby, joka vei ajatukset, apua, kuuden ja puolen vuoden takaisiin tunnelmiin ja Amsterdamiin. Sen kevätkauden elin kovasti rajoitetun cd-varaston turvin, mikä koostui muun muassa Mobyn Playsta ja silloin aivan uuden tulokkaan Coldplayn Parachutesista. Prinsengrahtin huoneessa kuuntelin näitä kahta (nyt en edes muista, oliko mulle stereot!) ja samaan aikaan ikkunasta kaikuivat läheisen kirkon kellot. Hollannissa muuten kirkonkellot soivat kappaleita, ei pelkkää kilkatusta. Ainakin siltä musta tuntui.
Musiikki todellakin herättää tunteita ja avaa muistojen arkun. Vieläkin voin ruveta vetistelemään teinivuosien kotibileiden vakiokappaleen, RHCP:n Under the Bridgen, tulviessa korviini. Ja muistan kuin eilisen sen keväisen päivän vuonna 1998, kun Göteborgin Avenylla istahdin kiveykselle kuuntelemaan katusoittajien Mr Jonesia. Jo silloin tuo biisi herätti muistoja; 21-vuotiaallekin niitä oli ehtinyt kertyä.
Sfääreihin pääsee tietenkin lapsuuden levylautasten tahdissa: Juice, Agit Prop, Sielun Veljet... Ja Laura Branigan, joka oli niin hyvää, etten mä voinut edes kuunnella. Koska silloin musiikki olisi kulunut, eikä enää kuulostaisi yhtä hyvältä. Oi niitä aikoja.
Musiikki todellakin herättää tunteita ja avaa muistojen arkun. Vieläkin voin ruveta vetistelemään teinivuosien kotibileiden vakiokappaleen, RHCP:n Under the Bridgen, tulviessa korviini. Ja muistan kuin eilisen sen keväisen päivän vuonna 1998, kun Göteborgin Avenylla istahdin kiveykselle kuuntelemaan katusoittajien Mr Jonesia. Jo silloin tuo biisi herätti muistoja; 21-vuotiaallekin niitä oli ehtinyt kertyä.
Sfääreihin pääsee tietenkin lapsuuden levylautasten tahdissa: Juice, Agit Prop, Sielun Veljet... Ja Laura Branigan, joka oli niin hyvää, etten mä voinut edes kuunnella. Koska silloin musiikki olisi kulunut, eikä enää kuulostaisi yhtä hyvältä. Oi niitä aikoja.
torstaina, marraskuuta 15, 2007
Kuka sammutti valot?
Mä en tajua, miten jotkut päivät tuntuu kolme kertaa muita pidemmiltä? Perse puutuu jo aamupäivästä ja keskittymiskyky häviää viimeistään päiväkahvien aikaan. Sit loppuiltapäivä kuluu kiehnätessä ja odottaessa. Eikä mitään saa aikaseks, kun on vaan oikeesti sitä mieltä, että päivän pitäisi olla ohi jo.
Toinen asia, mitä mä en kerta kaikkiaan ymmärrä: kuinka kukaan voi selvitä pimeän ja ankean marraskuun läpi ilman, että joka päivä mässää karkkia tai muita herkkuja? Ja palkitsee itsensä glögillä aina, kun siihen vaan tilaisuus ilmenee (ja niitähän keksii helposti).
Höblässä mainostettiin bikineitä ja tajusin, et moni on sellainenkin, jota odottaa ihanainen matka lämpimään ja eksoottiseen. Se, jos mikä on akkujen lataamista. Mielikuvitusmatkat eivät ihan joka päivä pelasta. Kun ei aina jaksa elää unelmissaan. Ja silloin päivät vasta pitkiltä tuntuvatkin!
Marraskuu taitaa olla Suomen kansalle kaikista vaikeinta aikaa. Talvi odotuttaa, yllättää ja sitten pamahtaa päälle kuin talvitakki, jonka alta on vaikea nähdä mitään.
Ei ihme, että Alkon alkava lakko eilen villiinnytti kansan hamsterin lailla. Eikä ihme, että viikonloppuna juhlitaan kuin viimeistä päivää. Ei tulevaisuuteen tarvitse aina olla kurkottamassa, kun tietää, että valot on sammutettu ainakin seuraavaksi kolmeksi kuukaudeksi.
Toinen asia, mitä mä en kerta kaikkiaan ymmärrä: kuinka kukaan voi selvitä pimeän ja ankean marraskuun läpi ilman, että joka päivä mässää karkkia tai muita herkkuja? Ja palkitsee itsensä glögillä aina, kun siihen vaan tilaisuus ilmenee (ja niitähän keksii helposti).
Höblässä mainostettiin bikineitä ja tajusin, et moni on sellainenkin, jota odottaa ihanainen matka lämpimään ja eksoottiseen. Se, jos mikä on akkujen lataamista. Mielikuvitusmatkat eivät ihan joka päivä pelasta. Kun ei aina jaksa elää unelmissaan. Ja silloin päivät vasta pitkiltä tuntuvatkin!
Marraskuu taitaa olla Suomen kansalle kaikista vaikeinta aikaa. Talvi odotuttaa, yllättää ja sitten pamahtaa päälle kuin talvitakki, jonka alta on vaikea nähdä mitään.
Ei ihme, että Alkon alkava lakko eilen villiinnytti kansan hamsterin lailla. Eikä ihme, että viikonloppuna juhlitaan kuin viimeistä päivää. Ei tulevaisuuteen tarvitse aina olla kurkottamassa, kun tietää, että valot on sammutettu ainakin seuraavaksi kolmeksi kuukaudeksi.
keskiviikkona, marraskuuta 14, 2007
Talvi tuli
Tänään alkoi talvi. Maa on sen verran valkoinen, että voi jo kuvitella porot kaduille ja ilma sen verran kylmä, että pipo löysi tiensä päähän aamulla. On kyllä huomattavasti virkeämpää talsia lumen valaisemia teitä. Ja totta puhuen parin asteen pakkanen ei ole ollenkaan hullumpi, kun vaan on tarpeeksi vällyjä yllä.
Niin, nyt on sitten tasan kuukausi työntekoa jäljellä. Oikeastaan kuukausi ja viikko, mutta vikaa viikkoa en laske, koska se menee yleiseen sälään ja panikointiin. Vaikka luulenpa, että on mulla aikamoinen voittajafiilis 21. päivä, kun oven painan selän takana kiinni.
Sitä ennen on melkoista sosiaalista juhlaa luvassa, kun matkaan kahdesti Göteborgiin (pitäkää peukkuja 22.11.!!!) ja muutenkin viikonloput on täynnä ohjelmaa. Glögin makuun pääsin jo - ja kyllä se hyvää edelleen on!
Kun vaan saan pidettyä ajatukset kasassa ja etukäteismurehtimisen aisoissa, niin luulenpa, että loppuvuodesta on luvassa oikein antoisa.
Niin, nyt on sitten tasan kuukausi työntekoa jäljellä. Oikeastaan kuukausi ja viikko, mutta vikaa viikkoa en laske, koska se menee yleiseen sälään ja panikointiin. Vaikka luulenpa, että on mulla aikamoinen voittajafiilis 21. päivä, kun oven painan selän takana kiinni.
Sitä ennen on melkoista sosiaalista juhlaa luvassa, kun matkaan kahdesti Göteborgiin (pitäkää peukkuja 22.11.!!!) ja muutenkin viikonloput on täynnä ohjelmaa. Glögin makuun pääsin jo - ja kyllä se hyvää edelleen on!
Kun vaan saan pidettyä ajatukset kasassa ja etukäteismurehtimisen aisoissa, niin luulenpa, että loppuvuodesta on luvassa oikein antoisa.
torstaina, marraskuuta 08, 2007
Suomi näkyy kauas
Niin, mietteitä. Tänään suomalaisten ajatukset ovat vain ja ainoastaan yhdessä asiassa. Tehyn lakko jää selvästi taka-alalle, kun kahvipöydissä keskustellaan eilisestä Jokelan murhenäytelmästä.
Asiasta eivät puhu ainoastaan suomalaiset. Maailmalla uutinen on otettu vastaan järkyttyneenä ja analyysimylly jauhaa täyttä päätä. Suomalaisten maine maailmalla hiljaisena ja vetäytyvänä Kimi-kansana saa vauhtia. Vai mitä sanotte tästä:
"Niin ikään brittiläinen The Times haki selitystä verityölle jopa harvasta asutuksesta. Vähäisen asutuksen ja pimeiden vuodenaikojen Suomessa masennus on yleistä ja ihmiset eristyvät helposti. Tällöin ihmissuhteita haetaan virtuaalimaailmasta, lehti analysoi." (Iltalehti-online, http://www.iltalehti.fi/jokelantragedia/200711086822905_jt.shtml)
Kukaan ei varmasti halunnut maailmankartalle näissä merkeissä. Paitsi valitettavasti Pekka-Eric Auvinen.
Asiasta eivät puhu ainoastaan suomalaiset. Maailmalla uutinen on otettu vastaan järkyttyneenä ja analyysimylly jauhaa täyttä päätä. Suomalaisten maine maailmalla hiljaisena ja vetäytyvänä Kimi-kansana saa vauhtia. Vai mitä sanotte tästä:
"Niin ikään brittiläinen The Times haki selitystä verityölle jopa harvasta asutuksesta. Vähäisen asutuksen ja pimeiden vuodenaikojen Suomessa masennus on yleistä ja ihmiset eristyvät helposti. Tällöin ihmissuhteita haetaan virtuaalimaailmasta, lehti analysoi." (Iltalehti-online, http://www.iltalehti.fi/jokelantragedia/200711086822905_jt.shtml)
Kukaan ei varmasti halunnut maailmankartalle näissä merkeissä. Paitsi valitettavasti Pekka-Eric Auvinen.
maanantaina, marraskuuta 05, 2007
Eurooppa on tuolla
Suomen kieli on täynnä osuvia hokemia. Yksi parhaista on: "Matkustaminen avartaa". Viikonloppuna sain pitkästä aikaa kokea olevani ulkomailla. Ruotsinmaa on niin tuttu maisemiltaan, ihmisiltään ja tavoiltaan, ettei se enää tunnu samalla lailla matkustamiselta.
Jo lentokoneen kielisekamelskassa nojauduin rennosti taaksepäin ja nautin. Perillä Brysselissä oli vastaanottoaula täynnä tummaa massaa. Ainoa blondi oli vastaan saapunut äiti.
Vaikka välillä tuntuu, etten "nuoren" ikäni aikana tarpeeksi vielä ole matkustamaan päässyt, niin kumman hyvin sitä osaa havainnoida nimenomaan kulttuurisia eroja ihmisten tavassa olla keskenään. Brysseliä kannattelee tietynlainen boheemius, sellainen herttainen hälläväliä-asenne. Ja toisaalta sitten koko kaupunki on täynnä byrokratiaa, jossa kaupunginosilla on oma kunnallishallinto EU-kiemuroista puhumattakaan. Eikä Euroopan sydämessä ole biojäteastioita eikä panttipulloja! Vaikka jengi latkii vetensä puolentoista litran pulloista ja hyllyt notkuvat tölkeistä. Grrrr.
Mutta samalla: minne tahansa päätät istahtaa, on tarjoilija Sinun Palveluksessasi. Toppatakki päällä jonon hännillä jonottamaan tottuneelle pöytiintarjoilu on Luksusta. Yhtä lailla hyvänolontunne valtaa, kun viinilasillinen (täysi!) maksaa saman verran kuin automaattikahvi kotona.
Happihyppely Euroopassa pistää miettimään, haluaisiko sitä itse asua jossakin isossa kaupungissa, jonka pulssi on toisissa asioissa paljon kotikaupunkia korkeammalla, mutta jossa silti aistii, kuinka ihmisillä on enemmän aikaa kohdata toisensa.
Näin ajattelen, kun tuolla jokaista kulmaa asuttaa kotoisa kupppila, jonka pöydissä käydään vilkasta keskustelua. Ja missä kaduilla vilisee ihmisiä, jotka kiireestä huolimatta katsovat toisiaan. Ja kun täällä ei vuosikausista huolimatta vieläkään ole kantapaikkaa, jossa tuntuisi täysin omalta, ja missä ihmiset tuntuvat aina vain kiirehtivän eteenpäin. Ja missä katse menee ohi tai läpi muttei useinkaan kohti.
Jo lentokoneen kielisekamelskassa nojauduin rennosti taaksepäin ja nautin. Perillä Brysselissä oli vastaanottoaula täynnä tummaa massaa. Ainoa blondi oli vastaan saapunut äiti.
Vaikka välillä tuntuu, etten "nuoren" ikäni aikana tarpeeksi vielä ole matkustamaan päässyt, niin kumman hyvin sitä osaa havainnoida nimenomaan kulttuurisia eroja ihmisten tavassa olla keskenään. Brysseliä kannattelee tietynlainen boheemius, sellainen herttainen hälläväliä-asenne. Ja toisaalta sitten koko kaupunki on täynnä byrokratiaa, jossa kaupunginosilla on oma kunnallishallinto EU-kiemuroista puhumattakaan. Eikä Euroopan sydämessä ole biojäteastioita eikä panttipulloja! Vaikka jengi latkii vetensä puolentoista litran pulloista ja hyllyt notkuvat tölkeistä. Grrrr.
Mutta samalla: minne tahansa päätät istahtaa, on tarjoilija Sinun Palveluksessasi. Toppatakki päällä jonon hännillä jonottamaan tottuneelle pöytiintarjoilu on Luksusta. Yhtä lailla hyvänolontunne valtaa, kun viinilasillinen (täysi!) maksaa saman verran kuin automaattikahvi kotona.
Happihyppely Euroopassa pistää miettimään, haluaisiko sitä itse asua jossakin isossa kaupungissa, jonka pulssi on toisissa asioissa paljon kotikaupunkia korkeammalla, mutta jossa silti aistii, kuinka ihmisillä on enemmän aikaa kohdata toisensa.
Näin ajattelen, kun tuolla jokaista kulmaa asuttaa kotoisa kupppila, jonka pöydissä käydään vilkasta keskustelua. Ja missä kaduilla vilisee ihmisiä, jotka kiireestä huolimatta katsovat toisiaan. Ja kun täällä ei vuosikausista huolimatta vieläkään ole kantapaikkaa, jossa tuntuisi täysin omalta, ja missä ihmiset tuntuvat aina vain kiirehtivän eteenpäin. Ja missä katse menee ohi tai läpi muttei useinkaan kohti.
tiistaina, lokakuuta 16, 2007
Elämää ja elokuvaa
Eilen naapuri pysäytti mut matkalla ulos luurit korvilla. Ensin vaan huikkasin moit, mut se näytti, että pysähdy. Siinä ulko-ovella kuulin sitten, että talossa on käynyt kuolema visiitillä. En heti tajunnut, mistä on kyse, enkä ainakaan kenestä. Sitten iski paha olo ja muistikuva siitä, koska viimeksi olin tuon naapurin tavannut. Siitä on nimittäin aikaa.
Oltiin tyttöjen kanssa saunomassa ja lähdin hakemaan ylhäältä jotain unohtunutta, kun tämä naapuri tulee portaita alas ihan tuhannen tuiterissa. Kohta huomaan, ettei se olekaan kännissä, vaan kamalistakin törkeimmän krapulan tuivertamana. "Onko teillä tytöt heittää mulle jotakin viinaa, ihan mitä vaan, mä luulen kuolevani tällä hetkellä", se saa sanotuksi. "Vaikka viinipullo?". Johon tulistun ja sanon, ettei mulla ole sille viinipulloa. Itsekin joskus krapulasta kärsineenä (mutten koskaan dagen efteriä uudella huikalla siirtämään ryhtyneenä) haen naapuriraukalle pienen konjakkipullon. Johon hän sanoo, ettei kyllä yhtä kallista pysty takaisin maksamaan. "Ei se mitään, en mä juo sitä kuitenkaan", sanon laupeasti. Niin siinä sitten käytiin viimeinen dialogi meidän kahden välillä.
Kun lähdin rappukäytävästä, mahaan iski nyrkki. Soitin äidille ja kerroin tapahtuneesta. Siinä samassa lähti vuoripuro kasvamaan isoksi joeksi, kun jotenkin konkreettisesti tajusin, että kuolema on läsnä, vaikkei sitä näkisikään. Joka päivä joku menettää läheisensä, ehkä yhdellä kertaa ne kaikki. Niinkuin siinä elokuvassa, jonka sunnuntain "ratoksi" katsoin ja vollotin silloinkin.
Kun naapurissa on viikko sitten maannut kuollut nainen ja kun sen mies on siellä nyt yksin suruineen, on elämä yhtä kuin elokuva. Vaikka paljon enemmän.
Rakkaita ajatuksia kaikille rakkailleni. Sydän.
Oltiin tyttöjen kanssa saunomassa ja lähdin hakemaan ylhäältä jotain unohtunutta, kun tämä naapuri tulee portaita alas ihan tuhannen tuiterissa. Kohta huomaan, ettei se olekaan kännissä, vaan kamalistakin törkeimmän krapulan tuivertamana. "Onko teillä tytöt heittää mulle jotakin viinaa, ihan mitä vaan, mä luulen kuolevani tällä hetkellä", se saa sanotuksi. "Vaikka viinipullo?". Johon tulistun ja sanon, ettei mulla ole sille viinipulloa. Itsekin joskus krapulasta kärsineenä (mutten koskaan dagen efteriä uudella huikalla siirtämään ryhtyneenä) haen naapuriraukalle pienen konjakkipullon. Johon hän sanoo, ettei kyllä yhtä kallista pysty takaisin maksamaan. "Ei se mitään, en mä juo sitä kuitenkaan", sanon laupeasti. Niin siinä sitten käytiin viimeinen dialogi meidän kahden välillä.
Kun lähdin rappukäytävästä, mahaan iski nyrkki. Soitin äidille ja kerroin tapahtuneesta. Siinä samassa lähti vuoripuro kasvamaan isoksi joeksi, kun jotenkin konkreettisesti tajusin, että kuolema on läsnä, vaikkei sitä näkisikään. Joka päivä joku menettää läheisensä, ehkä yhdellä kertaa ne kaikki. Niinkuin siinä elokuvassa, jonka sunnuntain "ratoksi" katsoin ja vollotin silloinkin.
Kun naapurissa on viikko sitten maannut kuollut nainen ja kun sen mies on siellä nyt yksin suruineen, on elämä yhtä kuin elokuva. Vaikka paljon enemmän.
Rakkaita ajatuksia kaikille rakkailleni. Sydän.
keskiviikkona, lokakuuta 10, 2007
Syksyn iloja
Havahduin jälleen siihen, että kesän lämmön haihtuminen ei aiheuta tuskaa vaan päinvastoin jonkinlaista vapautuksen tunnetta. Syksyn raikkaus tunkeutuu soluihin jotenkin kokonaisvaltaisemmin ja kaulaliina suojaa viiman lisäksi sisäisesti. Syksyllä on paljon syitä hidastaa ja vetäytyä, vaikka usein se onkin aktiivista, uusien juttujen aikaa.
Ja joka vuosi syksy on kaikessa tuttuudessaan erilainen. Elämään viime vuodet kuuluneesta sählingistä huolimatta tämä syksy on edellistä rauhallisempi. Nyt TIEDÄN, mitä joulukuu tuo tullessaan. Viimeinen työpäivä on kalenterissa, ja ihme ja kumma, päällimmäinen tunne on helpotus. Tietenkin työttömän päivät ahdistaa ajatuksena, mutta luulen osaavani nyt suhtautua luottavaisemmin. Pakko homman on jotenkin sutviuduttava! Muuta vaihtoehtoa kun ei ole.
Syynä mielen keveyteen on viikonloppu Göteborgissa. Kaupunki näytti ehdottoman parhaat puolensa: aurinko toi ihmiset kaduille ja puistoihin - meidät mukanaan. Kokkaus onnistui, telkusta tuli Idols, viini oli hyvää ja seura erinomaista. Kaukosuteessa on omat hyvätkin puolensa, heh.
Kuun lopussa vaihtuu yhteinen kotimme uuteen osoitteeseen. Neliöitä tipahtaa samalla kolmisenkymmentä. Uskokaa tai älkää, se tuntuu pelkästään oikealta. Pikkulapsiperhe pääsee kolmioon ja meidän huonekalupula ratkeaa siinä ja samassa. Hydä diili kaiken kaikkiaan.
Tänään pääsen venyttämään tietokoneen jäykistämiä raajojani. Jooga alkaa!
Ja joka vuosi syksy on kaikessa tuttuudessaan erilainen. Elämään viime vuodet kuuluneesta sählingistä huolimatta tämä syksy on edellistä rauhallisempi. Nyt TIEDÄN, mitä joulukuu tuo tullessaan. Viimeinen työpäivä on kalenterissa, ja ihme ja kumma, päällimmäinen tunne on helpotus. Tietenkin työttömän päivät ahdistaa ajatuksena, mutta luulen osaavani nyt suhtautua luottavaisemmin. Pakko homman on jotenkin sutviuduttava! Muuta vaihtoehtoa kun ei ole.
Syynä mielen keveyteen on viikonloppu Göteborgissa. Kaupunki näytti ehdottoman parhaat puolensa: aurinko toi ihmiset kaduille ja puistoihin - meidät mukanaan. Kokkaus onnistui, telkusta tuli Idols, viini oli hyvää ja seura erinomaista. Kaukosuteessa on omat hyvätkin puolensa, heh.
Kuun lopussa vaihtuu yhteinen kotimme uuteen osoitteeseen. Neliöitä tipahtaa samalla kolmisenkymmentä. Uskokaa tai älkää, se tuntuu pelkästään oikealta. Pikkulapsiperhe pääsee kolmioon ja meidän huonekalupula ratkeaa siinä ja samassa. Hydä diili kaiken kaikkiaan.
Tänään pääsen venyttämään tietokoneen jäykistämiä raajojani. Jooga alkaa!
torstaina, syyskuuta 27, 2007
81 % versus 19 %
Edelliseen bloggaukseeni liittyen tein kepeän "Oletko mies vai nainen" -testin. Tuloksen perusteella olen 81-prosenttisesti sitä sukupuolta, jota pian 31 vuotta olen itselleni uskotellut olevani.
Sukupuolten väliset erot näyttäytyvät testissä selkeinä kyllä/ei-vaihtoehtoina, eikä yhteenkään kysymykseen toivonut valikkoon sanoja "ehkä" tai "silloin tällöin".
Se taas on asia erikseen, mikä kenenkin mielestä ON naisellista tai miehekästä. Kainalokarvojen sheivaus voi jollekin olla alfauroksen merkki ja pallolla leikittely naisellisuuden normaalia toteuttamista.
Niin tai näin, tämän testin tulokset puhuvat selvää kieltä. (Samaa ei voi sanoa Facebookin lukuisista kahjoista tuloksista. Vai että minäkö Samantha? Tai "Oh baby one more time"???)
Sukupuolten väliset erot näyttäytyvät testissä selkeinä kyllä/ei-vaihtoehtoina, eikä yhteenkään kysymykseen toivonut valikkoon sanoja "ehkä" tai "silloin tällöin".
Se taas on asia erikseen, mikä kenenkin mielestä ON naisellista tai miehekästä. Kainalokarvojen sheivaus voi jollekin olla alfauroksen merkki ja pallolla leikittely naisellisuuden normaalia toteuttamista.
Niin tai näin, tämän testin tulokset puhuvat selvää kieltä. (Samaa ei voi sanoa Facebookin lukuisista kahjoista tuloksista. Vai että minäkö Samantha? Tai "Oh baby one more time"???)
tiistaina, syyskuuta 25, 2007
Tiedettä mutulla
Hymyilytti tänään, kun luin Lehdestä naisten ja miesten suutelutarpeesta. BBC:n lähteen mukaan nainen suutelee läheisyydentarpeesta ja -kaipuusta ja haluaa todistaa yhteenkuuluvuutta suutelukumppaninsa kanssa.
Mies suutelee - yllätys, yllätys - takaraivossaan ajatus, että suudelma ehkäkentiesmahdollisesti johtaa seksiin.
Jos tiede on tällä mutu-tasolla, voisin itsekin harkita ryhtyväni tutkijaksi. Tutkimustulokset ovat jo valmiina ainakin seuraavista aiheista:
* Nainen jahkaa, mies toimii
* Nainen siivoaa, mies sotkee
* Mies iskee, nainen on iskettävänä
* Mies pettää, nainen on petetty
* Mies on johtaja, nainen on sihteeri
Vai olisiko todellisuus kuitenkin hieman moniulotteisempaa?!
Häpeäisit, tiedeyhteisö.
Mies suutelee - yllätys, yllätys - takaraivossaan ajatus, että suudelma ehkäkentiesmahdollisesti johtaa seksiin.
Jos tiede on tällä mutu-tasolla, voisin itsekin harkita ryhtyväni tutkijaksi. Tutkimustulokset ovat jo valmiina ainakin seuraavista aiheista:
* Nainen jahkaa, mies toimii
* Nainen siivoaa, mies sotkee
* Mies iskee, nainen on iskettävänä
* Mies pettää, nainen on petetty
* Mies on johtaja, nainen on sihteeri
Vai olisiko todellisuus kuitenkin hieman moniulotteisempaa?!
Häpeäisit, tiedeyhteisö.
torstaina, syyskuuta 20, 2007
Syysretki
Olenko ainoa, jonka pää menee sekaisin pyöräilyn huumasta? Näin kävi eilen, kun istahdin laadukkaan lainapyöräni (kiitos vaan!) selkään ja viiletin menemään kohti kaupunkia. Syksy tulvi nenästä, silmistä ja korvista, eikä väsymyskään yhtäkkiä haitannut. Reitti Töölönlahden kautta Kaisaniemeen taittui hetkessä. Sen pidemmälle en ekalla kyydillä rohjennut. Parkki löytyi Kansallisteatterin takaa, josta muutamaa tuntia myöhemmin onnekseni muistin pyörän myös noutaa. Kotimatkaa varten kävin kaupasta ostamassa sormikkaat, enkä aristellut ajella Kalliossa jalkakäytävällä pimeyden ja hiljaisten katujen antaessa moisen rikoksen anteeksi.
(Tähän väliin on ihmeteltävä ääneen, kuinka itään karannut kaveri suhistelee nykyään katuja mopolla ihmisvilinässä. Siihen mulla taitaa vielä olla melko paljon matkaa...)
Kotiin saapui väsynyt, mutta raitistunut (!) nainen. Annos syysilmaa oli auttanut viemään tylsyyden mennessään. Puhumattakaan Lukutoukkien virkistävästä kirjallisuuskeskustelusta.
Punaviinilasillinen oli sekin omiaan. Tästä ei voi muuta päätellä kuin syyskauden tulleen avatuksi. Sitä juhlistaman lauantaina, pienimuotoisesti ja hyväntuulisesti.
(Tähän väliin on ihmeteltävä ääneen, kuinka itään karannut kaveri suhistelee nykyään katuja mopolla ihmisvilinässä. Siihen mulla taitaa vielä olla melko paljon matkaa...)
Kotiin saapui väsynyt, mutta raitistunut (!) nainen. Annos syysilmaa oli auttanut viemään tylsyyden mennessään. Puhumattakaan Lukutoukkien virkistävästä kirjallisuuskeskustelusta.
Punaviinilasillinen oli sekin omiaan. Tästä ei voi muuta päätellä kuin syyskauden tulleen avatuksi. Sitä juhlistaman lauantaina, pienimuotoisesti ja hyväntuulisesti.
maanantaina, syyskuuta 17, 2007
Kysymysten äärellä
Uuden työhuoneeni seinää koristaa maailmankartta. Siihen on nuppineuloin merkattu Suomen lähetystöt. Maailma avautuu eteeni kompaktina kaksi kertaa metrin kokoisena tauluna. Se vie ajatukset välillä mennessään. Kaukokaipuu iskee ja samalla pyörii mielessä ulkomailla asustavat kaverit. Tällä hetkellä niiden levinneisyys ulottuu jopa Aasiaan ja Etelä-Amerikkaan saakka. Eniten kaverinuppineuloja löytyy kuitenkin Euroopasta, aika monen maan kohdalta.
Viikonloppuna sai tanssijalka kyytiä, kun bestiksen kanssa päädyttiin vanhaan ja tuttuun luolaan hytkymään. Paikalla oli jos jonkinlaista kengänkuluttajaa. Hassuja kommenttejakin sateli. Meiltä esimerkiksi kysyttiin, että ollaanko me "hassuja humanisteja". Anteeksi vaan, mutta mitä????
Vapaiden saldoon kuului myös keskustelu 10 vuotta nuoremman serkun ja sen kaverin kanssa. Tuli hyvin vahva olo siitä, kuinka näillä kahdella on vielä kaikki hauskuudet edessä: opiskelujen alkuvuodet, hanttihommat, suunnittelemattomat baari-illat, biletykset seurassa jos toisessa... Ikäerosta huolimatta huomasin myös, ettei maailmankuva kovasti eroa. Samat on haaveet, esteet ja arki. Ikä on todellakin vain numero.
Reissumieli iski viimeistään, kun kuuntelin matkakertomusta kolme kuukautta Aasiassa vietetyltä ajalta. Samainen toteamus iästä pätee myös tähän: eroa ei ole kaksi- tai kolmikymppisen mahdollisuuksissa pidempään reissuun. Toisella on aikaa, muttei rahaa. Toisella rahaa, muttei aikaa.
Onko elämän pääkysymys tiivistettävissä siihen, kumman valitset?
Viikonloppuna sai tanssijalka kyytiä, kun bestiksen kanssa päädyttiin vanhaan ja tuttuun luolaan hytkymään. Paikalla oli jos jonkinlaista kengänkuluttajaa. Hassuja kommenttejakin sateli. Meiltä esimerkiksi kysyttiin, että ollaanko me "hassuja humanisteja". Anteeksi vaan, mutta mitä????
Vapaiden saldoon kuului myös keskustelu 10 vuotta nuoremman serkun ja sen kaverin kanssa. Tuli hyvin vahva olo siitä, kuinka näillä kahdella on vielä kaikki hauskuudet edessä: opiskelujen alkuvuodet, hanttihommat, suunnittelemattomat baari-illat, biletykset seurassa jos toisessa... Ikäerosta huolimatta huomasin myös, ettei maailmankuva kovasti eroa. Samat on haaveet, esteet ja arki. Ikä on todellakin vain numero.
Reissumieli iski viimeistään, kun kuuntelin matkakertomusta kolme kuukautta Aasiassa vietetyltä ajalta. Samainen toteamus iästä pätee myös tähän: eroa ei ole kaksi- tai kolmikymppisen mahdollisuuksissa pidempään reissuun. Toisella on aikaa, muttei rahaa. Toisella rahaa, muttei aikaa.
Onko elämän pääkysymys tiivistettävissä siihen, kumman valitset?
maanantaina, syyskuuta 03, 2007
Topi ja Tessu veivät mennessään
Kolmivuotias opettaa aikuista olemaan lapsi taas. Näkemään ympärilleen lapsen silmin. Olemaan läsnä jokaisella solulla. Katsomaan aikuisten meininkiä huvittuneesti. Muistamaan, miltä innostus, huoli, ilo ja pelko oikeasti tuntuvat.
Vai mitä sanotte siitä, kun dvd:ssä pyörii Topi ja Tessu (vaikkakin jatko-osa!) ja voin valehtelematta TUNTEA noin 25 vuoden taakse. Muistan, miten leffateatterissa huusin: "Ei Topi saa kuolla!" ja painuin tiiviimmin kiinni selkänojaan, kun ison ja pelottavan Pösön isäntä murisevalla äänellä tähtäsi haulikolla pientä Topia, tuota kettupoloa, joka vaan halusi olla Tessu-hauvan kaveri. Maailman luonnollisin asia, se, että kaveruus on tärkeintä.
Pienen lapsen kasvoilla näkyy koko maailma - ja kaikki sitä ympäröiväkin. Hämmästys vetää suun ympyräksi, huoli silmät ymmyrkäisiksi. Ilo näkyy tärinänä koko olennossa. Pelkotilaa en raaski tuolle ihmisalulle edes kuvitella.
Onko mikään hienompaa kuin huomata olevansa lähellä noita tuntemuksia, pystyvänsä asettumaan kolmivuotiaan housuihin! Vaikka tuon pienen pojan maailmassa minä olen aikuinen niin uskon, että yhteys paitsi näkyy myös tuntuu molemmissa. Lapsi sisälläni siellä ojentautuu kohti tuota pientä kättä, joka vetää puoleensa.
Onhan lapsen mieli aina aikuista vahvempi.
Vai mitä sanotte siitä, kun dvd:ssä pyörii Topi ja Tessu (vaikkakin jatko-osa!) ja voin valehtelematta TUNTEA noin 25 vuoden taakse. Muistan, miten leffateatterissa huusin: "Ei Topi saa kuolla!" ja painuin tiiviimmin kiinni selkänojaan, kun ison ja pelottavan Pösön isäntä murisevalla äänellä tähtäsi haulikolla pientä Topia, tuota kettupoloa, joka vaan halusi olla Tessu-hauvan kaveri. Maailman luonnollisin asia, se, että kaveruus on tärkeintä.
Pienen lapsen kasvoilla näkyy koko maailma - ja kaikki sitä ympäröiväkin. Hämmästys vetää suun ympyräksi, huoli silmät ymmyrkäisiksi. Ilo näkyy tärinänä koko olennossa. Pelkotilaa en raaski tuolle ihmisalulle edes kuvitella.
Onko mikään hienompaa kuin huomata olevansa lähellä noita tuntemuksia, pystyvänsä asettumaan kolmivuotiaan housuihin! Vaikka tuon pienen pojan maailmassa minä olen aikuinen niin uskon, että yhteys paitsi näkyy myös tuntuu molemmissa. Lapsi sisälläni siellä ojentautuu kohti tuota pientä kättä, joka vetää puoleensa.
Onhan lapsen mieli aina aikuista vahvempi.
keskiviikkona, elokuuta 29, 2007
Sinkku ja sen kaveri
Asetelma:
Juttelutuokio kahden ikuisuuden toisensa tunteneen ystävyksen välillä
Aihe:
Ihmissuhteet ja oma persoona
Keskustelun antia:
*parisuhde avartaa ja kutistaa samaan aikaan
*sinkun perhe muodostuu kaikista niistä suhteista, joiden osapuoli hän on
*molempien tuntuu mahdottomalta muuttaa omaa käytöstä vuosikausien ajan muotoutuneilta urilta
*uusien ihmisten tapaaminen on sinkulle mahdollisuus, parisuhteessa elävälle ennemmin muodollisuus
*tietyn ikäisenä ihmissuhteen aloittaminen muuttuu valtavaksi vuoreksi, jonka ylittämishaluja ei aina ole mutta jonka toiselle puolelle haluaisi kamalasti kurkistaa
*parisuhde joko muuttuu vuosien aikana tai junnaa paikallaan - mikä pätee myös sinkkuuteen
*sinkku näkee itsensä muiden kautta, mutta elää itselleen
*parisuhteessa elävä näkee toiset itsensä kautta, mutta elää parisuhteelleen
*omaa elämäänsä voi yrittää suunnitella, mutta aika usein se poukkoilee menemään kaistapään lailla
Johtopäätös:
Sinkku ja parisuhteessa elävä ovat aivan yhtä pihalla elämässään.
Juttelutuokio kahden ikuisuuden toisensa tunteneen ystävyksen välillä
Aihe:
Ihmissuhteet ja oma persoona
Keskustelun antia:
*parisuhde avartaa ja kutistaa samaan aikaan
*sinkun perhe muodostuu kaikista niistä suhteista, joiden osapuoli hän on
*molempien tuntuu mahdottomalta muuttaa omaa käytöstä vuosikausien ajan muotoutuneilta urilta
*uusien ihmisten tapaaminen on sinkulle mahdollisuus, parisuhteessa elävälle ennemmin muodollisuus
*tietyn ikäisenä ihmissuhteen aloittaminen muuttuu valtavaksi vuoreksi, jonka ylittämishaluja ei aina ole mutta jonka toiselle puolelle haluaisi kamalasti kurkistaa
*parisuhde joko muuttuu vuosien aikana tai junnaa paikallaan - mikä pätee myös sinkkuuteen
*sinkku näkee itsensä muiden kautta, mutta elää itselleen
*parisuhteessa elävä näkee toiset itsensä kautta, mutta elää parisuhteelleen
*omaa elämäänsä voi yrittää suunnitella, mutta aika usein se poukkoilee menemään kaistapään lailla
Johtopäätös:
Sinkku ja parisuhteessa elävä ovat aivan yhtä pihalla elämässään.
maanantaina, elokuuta 27, 2007
Syksy hiipii
Tänään aamulla tuntui kuin olisin herännyt uuteen maailmaan. Kun en enää muistanutkaan, miltä syksy tuntuu. Nenänpäätä paleltaa, kädet kohmettuvat ja askel liitää kadulla ripeästi.
Askelista puheen ollen: ihmisillä on hämmästyttävän erilaisia kävelytyylejä! Huomasin ärsyyntyväni edellä kävelevän tytön harppomisesta, se ei ollenkaan pysytellyt omalla "radallaan" vaan siksakkas menemään niin, et melkein itse sekosin jalkoihini. Taisi olla harmistuksessa maanantailla myös osuutta asiaan...
Mökkikäynti osui viimeiseen kesäviikonloppuun. Helsingissä kuhisi varmasti perjantaina aivan vimmatusti. Itse vietin iltaa junassa, bussissa ja autossa ja saavuin mökille rättiväsyneenä. Erilainen Taiteiden yö siispä.
Lauantaina kuutamo ja tuikkiva tähtitaivas antoi hienot puitteet saunauimiselle. Järvi oli tyyni ja yö sininen, elokuu parhaimmillaan.
Nyt sitten pää edellä syksyä kohti - toivottavasti se on tänä vuonna armelias.
Askelista puheen ollen: ihmisillä on hämmästyttävän erilaisia kävelytyylejä! Huomasin ärsyyntyväni edellä kävelevän tytön harppomisesta, se ei ollenkaan pysytellyt omalla "radallaan" vaan siksakkas menemään niin, et melkein itse sekosin jalkoihini. Taisi olla harmistuksessa maanantailla myös osuutta asiaan...
Mökkikäynti osui viimeiseen kesäviikonloppuun. Helsingissä kuhisi varmasti perjantaina aivan vimmatusti. Itse vietin iltaa junassa, bussissa ja autossa ja saavuin mökille rättiväsyneenä. Erilainen Taiteiden yö siispä.
Lauantaina kuutamo ja tuikkiva tähtitaivas antoi hienot puitteet saunauimiselle. Järvi oli tyyni ja yö sininen, elokuu parhaimmillaan.
Nyt sitten pää edellä syksyä kohti - toivottavasti se on tänä vuonna armelias.
perjantaina, elokuuta 24, 2007
Viikon loppu
Perjantai-iltapäivä Pasilassa. Ulkona on harmaa taivas muuttumassa kirkkaaksi alkuillaksi. Kaupungissa tapahtuu tänään aivan mielettömästi ja kaunis kesäilta ei varmasti haittaa menoa. Itse painun mökin rauhaan rentoutumaan. Viikko on ollut raska, ensimmäistä kertaa töissä tuli esimakua syksyn tahdista ja pinnaa on kiristänyt enemmän tai vähemmän.
Palataan ensi viikolla asiaan.
Palataan ensi viikolla asiaan.
perjantaina, elokuuta 10, 2007
Lomalla
Kesäloman sävelet on nyt soitettu ja viikko on jo arkea takana.
Lomaan mahtui monenlaista. Ykkösaihe Ruotsin länsirannikolla oli tänä vuonna ehdottomasti SÄÄ. Missään ei voinut välttyä lomalaisten voivotteluilta eikä ketun kokoisilta lööpeiltä, jotka varoittivat Englannista saapuvasta tuhosta ("Katso, jääkö juuri sinun kotisi jää tulvan alle"). Kesämuodin virtaukset jäivät pimentoon (turha siis tulla kyselemään trendivinkkejä!), kun ihmiset vaelsivat kaduilla syysvetimissään. Kauppa iloitsi kassakoneiden kilkatuksesta, kun lomakansa ryntäili shoppaamassa itselleen onnellisuutta.
Päällimmäiseksi jäi fiilis jonkin uuden oppimisesta. Opin olemaan välittämättä kehnosta säästä, lämmön puuttumisesta ja iltojen koleudesta. Ainakin muutaman päivän ajan.
Lomaan mahtui monenlaista. Ykkösaihe Ruotsin länsirannikolla oli tänä vuonna ehdottomasti SÄÄ. Missään ei voinut välttyä lomalaisten voivotteluilta eikä ketun kokoisilta lööpeiltä, jotka varoittivat Englannista saapuvasta tuhosta ("Katso, jääkö juuri sinun kotisi jää tulvan alle"). Kesämuodin virtaukset jäivät pimentoon (turha siis tulla kyselemään trendivinkkejä!), kun ihmiset vaelsivat kaduilla syysvetimissään. Kauppa iloitsi kassakoneiden kilkatuksesta, kun lomakansa ryntäili shoppaamassa itselleen onnellisuutta.
Päällimmäiseksi jäi fiilis jonkin uuden oppimisesta. Opin olemaan välittämättä kehnosta säästä, lämmön puuttumisesta ja iltojen koleudesta. Ainakin muutaman päivän ajan.
keskiviikkona, heinäkuuta 04, 2007
Mietittekö tekin näitä?
Tässä semitylsässä mielentilassa päätin listata viimeaikaisia mietinnän kohteitani:
Kuinka moni itse asiassa käyttää vessan käsisuihkua?
Onko astianpesukoneesta todella tullut jokakodin standardi?
Mistä riippuu se, pitääkö pussikaljottelua öykkärimäisenä vai asiallisena touhuna?
Kuinka kauan ja missä määrin lapsuuden maisemat muokkaavat ihmisen toimintaa?
Voiko aikuisuuden tulon tuntea (miltä se siinä tapauksessa tuntuu)?
Onko vika työviikko ennen lomaa pahin vai helpoin koko vuonna?
Miten oppia tenniksen rystylyönti?
On kesällä näköjään ajatukset hieman takussa...
Kuinka moni itse asiassa käyttää vessan käsisuihkua?
Onko astianpesukoneesta todella tullut jokakodin standardi?
Mistä riippuu se, pitääkö pussikaljottelua öykkärimäisenä vai asiallisena touhuna?
Kuinka kauan ja missä määrin lapsuuden maisemat muokkaavat ihmisen toimintaa?
Voiko aikuisuuden tulon tuntea (miltä se siinä tapauksessa tuntuu)?
Onko vika työviikko ennen lomaa pahin vai helpoin koko vuonna?
Miten oppia tenniksen rystylyönti?
On kesällä näköjään ajatukset hieman takussa...
maanantaina, heinäkuuta 02, 2007
Luotsina liikenteessä
Tänään on ollut ihan mahtava työpäivä! Niin suurta vaihtelua normaaliin maanantaihin, että ihan mieli kirkkaana täällä taas istun. Aamu alkoi vaelluksella Hernesaaren päähän, jonne massiivinen risteilijä peruutti ja jonne olin tehnyt treffit laivalla luotsina hääräilleen jäsenemme kanssa. Sieltä sitten käveltiin Caruseliin kahville ja sain nauttia merimaisemasta, lokkikonsertista ja hauskoista tarinoista ennen kuin matka jatkui vilkkaan Kauppatorin kautta Katajanokalle, missä Finnpilotin toimisto sijaitsee.
Kaiken kruunasi terassilounas, herkullinen salaatti samalla hinnalla kuin täällä Betonilassa maksan kämäsestä laitosruuasta. Paluu hikisellä seiskalla toimistolle, joka hiljaisuudessaan ja viileydessään tuntuu sekin miellyttävältä.
Katsahdus ikkunaan kertoo sääprofeettojen olleen sittenkin oikeassa: taivas repesi äsken, joten mikään kiire kotimatkalle mulla ei juuri nyt ole.
Haluan jatkossakin tehdä töitä niin, että sitä maustaa säännölliset kurkistukset ulos maailmaan, sinne, missä luotsi kiipeää tankkilaivan seinustaa ja luksusristeilijä mahtuu juuri ja juuri Länsisatamaan kannellaan "heitä, joilla on aikaa".
Kaiken kruunasi terassilounas, herkullinen salaatti samalla hinnalla kuin täällä Betonilassa maksan kämäsestä laitosruuasta. Paluu hikisellä seiskalla toimistolle, joka hiljaisuudessaan ja viileydessään tuntuu sekin miellyttävältä.
Katsahdus ikkunaan kertoo sääprofeettojen olleen sittenkin oikeassa: taivas repesi äsken, joten mikään kiire kotimatkalle mulla ei juuri nyt ole.
Haluan jatkossakin tehdä töitä niin, että sitä maustaa säännölliset kurkistukset ulos maailmaan, sinne, missä luotsi kiipeää tankkilaivan seinustaa ja luksusristeilijä mahtuu juuri ja juuri Länsisatamaan kannellaan "heitä, joilla on aikaa".
perjantaina, kesäkuuta 29, 2007
Midsommar-blues
Järkyttävän herkkä mieli. Ajatukset iskee vaakalautaa. Jotkut omia, jotkut toisten. Oma ääni hautautuu muiden alle. Kukaan ei kuule. Huomaan vasta myöhemmin sen johtuvan siitä, että olen pysytellyt aivan hiljaa. En puhu edes itselleni. Koska en tiedä, haluanko kuulla, mitä minulla on sanottavaa.
Olomuoto haussa. Samoin suunta. Eikä neuvonantajaa näissä asiossa. Ei, koska nyt on otettava itse kompassi tai vähintään kiikari käteen.
Nyt loppu rutinat ja itsesääli! Lupaan sen - enkä vähiten itselleni.
Olomuoto haussa. Samoin suunta. Eikä neuvonantajaa näissä asiossa. Ei, koska nyt on otettava itse kompassi tai vähintään kiikari käteen.
Nyt loppu rutinat ja itsesääli! Lupaan sen - enkä vähiten itselleni.
torstaina, kesäkuuta 28, 2007
Rokkia kaikki tyynni
Kai se on blogattava, kun oon jo sanallisen arkkuni tyhjentänyt tänään yhteen artikkeliin, eikä toinen luonnistu heti perään.
Työhuone muuttui jääkaapiksi osaksi siksi, että kesä muuttui syksyksi ja osaksi siksi, että työmiehet saivat ilmastointiurakkansa valmiiksi. Oli syy mikä tahansa, pitää vihdoinkin ymmärtää, että tänne ei tulla kesävermeissä.
Eilen oli kiva nähdä, että kaikki äidit eivät ole ylisuojelevaisia tai sähläreitä, vaan homman voi hoitaa myös tyylillä. Yksivuotias vaatii jatkuvaa huomiota osakseen, mutta äiti istuukin meidän muiden kanssa pöydän ääressä grilliherkkuja maistellen. Kai niitä äitejä riittää yhtä moneen lähtöön kuin lapsiakin.
Hesarin nettisivuilla voi äänestää omaa suosikkiaan Rakkain rock -kilpailussa. 100 kappaleen joukossa on monta, jotka ansaitsisivat voiton. Kovin moni niistä ei tosin ole puhdasta rokkia, mutta mitä me suomalaiset rokilla, kun meillä on Paratiisi ja meillä on Marja-Leena ja meillä on Syksyn sävel. Suoraan sanottuna: en mä vaan osaa äänestää! Jos annan ääneni jollekin näistä, olen varma, että kaduttaa seuraavana päivänä. Kunhan voittajaksi ei ilman mun ääntä tule valituksi Piirpauken "Konevitsan kirkonkellot".
Työhuone muuttui jääkaapiksi osaksi siksi, että kesä muuttui syksyksi ja osaksi siksi, että työmiehet saivat ilmastointiurakkansa valmiiksi. Oli syy mikä tahansa, pitää vihdoinkin ymmärtää, että tänne ei tulla kesävermeissä.
Eilen oli kiva nähdä, että kaikki äidit eivät ole ylisuojelevaisia tai sähläreitä, vaan homman voi hoitaa myös tyylillä. Yksivuotias vaatii jatkuvaa huomiota osakseen, mutta äiti istuukin meidän muiden kanssa pöydän ääressä grilliherkkuja maistellen. Kai niitä äitejä riittää yhtä moneen lähtöön kuin lapsiakin.
Hesarin nettisivuilla voi äänestää omaa suosikkiaan Rakkain rock -kilpailussa. 100 kappaleen joukossa on monta, jotka ansaitsisivat voiton. Kovin moni niistä ei tosin ole puhdasta rokkia, mutta mitä me suomalaiset rokilla, kun meillä on Paratiisi ja meillä on Marja-Leena ja meillä on Syksyn sävel. Suoraan sanottuna: en mä vaan osaa äänestää! Jos annan ääneni jollekin näistä, olen varma, että kaduttaa seuraavana päivänä. Kunhan voittajaksi ei ilman mun ääntä tule valituksi Piirpauken "Konevitsan kirkonkellot".
keskiviikkona, kesäkuuta 27, 2007
Radiohuolehtija ja huono huumori
Mitä enemmän sataa, sitä enemmän mun tekee koko ajan mieli mussuttaa. Mussuttaa herkkuja täällä työhuoneen koomassa ja mussuttaa asioiden tilasta. Auringonpaiste jotenkin pyyhkii kaiken alleen, ja kumpikin mussutustarve hälvenee. Palatakseen kahta kauheampina takaisin seuraavan tolkuttoman harmaan päivän aikana.
Kuuntelin eilen luureista Radio Helsinkiä ja Maria V. vei sanat suustani: hammasraudat suhisten hän kertoi olevansa toivoton etukäteishuolehtija. Sehän olen minä, ajattelin. Kuin omasta elämästäni hän kertoi huolehtivansa esimerkiksi kädessä olevan herkun loppumisesta ja ennen kuin on sitä alkanut nauttia. Aivan samoin myös edessä olevan kesäloman suhteen ajatus harhailee jo tulevassa syksyssä. Mieli murehtii putoilevia lehtiä, lyhenevää päivää ja menneen kesän muistoa.
Aivan sairasta. Mikähän tämän meidän yhteisen syndrooman nimi on? Peruspessimistit tai jotain yhtä kilaria.
Tumpin kanssa meni tänään kyllä maut ristiin. Sen mielestä nämä on oikeesti hauskoja. Pistän tuon miehen vielä vaihtoon noine hassunhauskoine linkkeineen ; )
Kuuntelin eilen luureista Radio Helsinkiä ja Maria V. vei sanat suustani: hammasraudat suhisten hän kertoi olevansa toivoton etukäteishuolehtija. Sehän olen minä, ajattelin. Kuin omasta elämästäni hän kertoi huolehtivansa esimerkiksi kädessä olevan herkun loppumisesta ja ennen kuin on sitä alkanut nauttia. Aivan samoin myös edessä olevan kesäloman suhteen ajatus harhailee jo tulevassa syksyssä. Mieli murehtii putoilevia lehtiä, lyhenevää päivää ja menneen kesän muistoa.
Aivan sairasta. Mikähän tämän meidän yhteisen syndrooman nimi on? Peruspessimistit tai jotain yhtä kilaria.
Tumpin kanssa meni tänään kyllä maut ristiin. Sen mielestä nämä on oikeesti hauskoja. Pistän tuon miehen vielä vaihtoon noine hassunhauskoine linkkeineen ; )
tiistaina, kesäkuuta 26, 2007
Post-juhannus
On se vaan kumma, kuinka elämä voi vaihdella värejään. Viikonloppu ja juhannus meni kaikissa sateenkaaren väreissä, elonkukkia ihastellen. Tänään mieli on yhtä harmaa kuin tuo ulkona vallitseva säätila. Juuri, kun olin pääsemässä hyvään kesävireeseen...
Juhannuksen soundtrack soi päässä varmasti vielä ensikin vuonna. JukkaPoika osoittautui hitiksi, samoin Dingon ikivihreät. Mustana hevosena listalle ratsasti Topi Sorsakoski, joka seuraavaksi lupauksen pitäessä raikunee yhden pennasserkun häissä.
Eilen vierailin pitkästä aikaa pankkikonttorissa. Varsinainen hoidettavana ollut asia ei edistynyt lainkaan, mutta sen sijaan sain pari muuta asiaa alta pois. Siinä Nordean tiskillä kykkiessäni havahduin, kun lähes jokainen virkailija oli nuori kesätyöläinen ja eksoottisen näköinen. Tuntui kuin olisin tupsahtanut keskelle Lontoota tai vähintään Tukholmaa. Hieno fiilis.
En muuten suosittele kahteen kirjapiiriin kuulumista varsinkaan, kun takana on sosiaalinen juhla juhannus ja tapaamiset osuvat peräkkäisille päiville. Kirjallisuudesta voi onneksi keskustella myös grillirouskutuksen säestämänä tai vaihtoehtoisesti joka toisen sivun lukeneena.
Kesä on nyt korkattu.
Juhannuksen soundtrack soi päässä varmasti vielä ensikin vuonna. JukkaPoika osoittautui hitiksi, samoin Dingon ikivihreät. Mustana hevosena listalle ratsasti Topi Sorsakoski, joka seuraavaksi lupauksen pitäessä raikunee yhden pennasserkun häissä.
Eilen vierailin pitkästä aikaa pankkikonttorissa. Varsinainen hoidettavana ollut asia ei edistynyt lainkaan, mutta sen sijaan sain pari muuta asiaa alta pois. Siinä Nordean tiskillä kykkiessäni havahduin, kun lähes jokainen virkailija oli nuori kesätyöläinen ja eksoottisen näköinen. Tuntui kuin olisin tupsahtanut keskelle Lontoota tai vähintään Tukholmaa. Hieno fiilis.
En muuten suosittele kahteen kirjapiiriin kuulumista varsinkaan, kun takana on sosiaalinen juhla juhannus ja tapaamiset osuvat peräkkäisille päiville. Kirjallisuudesta voi onneksi keskustella myös grillirouskutuksen säestämänä tai vaihtoehtoisesti joka toisen sivun lukeneena.
Kesä on nyt korkattu.
perjantaina, kesäkuuta 08, 2007
Häähumussa, pää pilvissä
Lauantaiset kaverin häät on pistäneet ajattelemaan ajan kulumista - tuota aiheista ikuisinta. Muistiini on hiipinyt, kuinka samainen kaveri vuonna 2001 sanoi mulle, että luulee meidän menevän naimisiin ja perustavan perheen kahden vuoden sisällä. Siitä on nyt neljä vuotta.
Samalla huvitin itseäni ajatuksella, keitä ihmisiä haluaisin ympärilleni viettämään viimeisiä sinkkuhetkiäni. Joukossa oli monta naimatonta ja lapsetonta, vaan kuinka kauan tilanne on tämä? Eikö nyt jumatsuka olisi syytä juhlia häitään silloin, kun kaverit vielä on bilettävässä elämäntilanteessa? Ei tätä ole tarkoitus tuomita mielipiteeksi perheellisen elämän loppumisesta. Mutta silti.
Koko naimisiinmeno on saanut uudenlaista hehkua mun mielessä, koska lauantain sulho on kuulunut niihin, joiden en nyt ihan ekaks olisi luullut naivan. Mietityttää, olenko sittenkin niitä tyttöjä, joka haluaa itselleen kunnon hääbileet...
Valmisteluja sivusta seuranneena tiedän nyt sen, että myös rennoin rantein voi juhlansa rakentaa. En astu itsekään siihen ansaan, että vuosikausia suunnittelen täydellistä päivää, virkkaan pöytäliinat silkistä ja menetän yöunet plaseerauksen rukkaamisessa. Enemmän fiilistä, vähemmän stressiä! Luulen, että se on oikea resepti mahtaviin hääbileisiin.
Pääsen sellaisiin siis huomenna.
Samalla huvitin itseäni ajatuksella, keitä ihmisiä haluaisin ympärilleni viettämään viimeisiä sinkkuhetkiäni. Joukossa oli monta naimatonta ja lapsetonta, vaan kuinka kauan tilanne on tämä? Eikö nyt jumatsuka olisi syytä juhlia häitään silloin, kun kaverit vielä on bilettävässä elämäntilanteessa? Ei tätä ole tarkoitus tuomita mielipiteeksi perheellisen elämän loppumisesta. Mutta silti.
Koko naimisiinmeno on saanut uudenlaista hehkua mun mielessä, koska lauantain sulho on kuulunut niihin, joiden en nyt ihan ekaks olisi luullut naivan. Mietityttää, olenko sittenkin niitä tyttöjä, joka haluaa itselleen kunnon hääbileet...
Valmisteluja sivusta seuranneena tiedän nyt sen, että myös rennoin rantein voi juhlansa rakentaa. En astu itsekään siihen ansaan, että vuosikausia suunnittelen täydellistä päivää, virkkaan pöytäliinat silkistä ja menetän yöunet plaseerauksen rukkaamisessa. Enemmän fiilistä, vähemmän stressiä! Luulen, että se on oikea resepti mahtaviin hääbileisiin.
Pääsen sellaisiin siis huomenna.
keskiviikkona, kesäkuuta 06, 2007
Mykän elämää
On ollut häiritsevän tylsä kesäkuun alku. Viime viikon lopulla iski kesäflunssa, joka vei viikonloppuna äänen mennessään. Nyt neljättä päivää vietän puhumattomana, omien ajatusten vankina. Aika on kulunut kirjojen parissa ja täytyy kummastella, kuinka ne välillä jopa pelottavan tehokkaasti ottaa lukijan haltuunsa. Tällä hetkellä menossa on Raja, jota suosittelen kaikille erilaisten ihmiskohtaloiden yhteennivoutumisesta innostuville. Teksti on osuvaa ja kaunista. On se pistänyt ajattelemaankin.
Huomenna ponnistan töihin. Koitan pysytellä hiljakseen loppuviikonkin, jotta lauantaina hyvän ystävän häissä voin olla sataprosenttisesti mukana.
Kaikenlainen kesäkiva odottaa vielä kokijaa, kaupunki on taatusti täynnä elämää tällaisena viikkona, kun aurinko porottaa siniseltä taivaalta.
Tänään alkanut julkisivuremontti tekee isoa aukkoa idylliin. Kamala pauke, poraaminen, kilke ja kalkutus. Jotenkin ironista, että seinän takana metelöidään, kun mä olen sisällä aivan hiirenhiljaa.
Toivokaa mulle pikaista äänenpalautusta!
Huomenna ponnistan töihin. Koitan pysytellä hiljakseen loppuviikonkin, jotta lauantaina hyvän ystävän häissä voin olla sataprosenttisesti mukana.
Kaikenlainen kesäkiva odottaa vielä kokijaa, kaupunki on taatusti täynnä elämää tällaisena viikkona, kun aurinko porottaa siniseltä taivaalta.
Tänään alkanut julkisivuremontti tekee isoa aukkoa idylliin. Kamala pauke, poraaminen, kilke ja kalkutus. Jotenkin ironista, että seinän takana metelöidään, kun mä olen sisällä aivan hiirenhiljaa.
Toivokaa mulle pikaista äänenpalautusta!
maanantaina, toukokuuta 07, 2007
Euroviisut paljastavat kansanluonteemme
Luikkis harjoittelee kirjoittamista yhdellä kurssilla. Siellä yhtenä teemana on kolumni ajankohtaisesta aiheesta. Tässä tekeleeni (ennen kouluttajan punakynän heilumista).
Viikko valkeni tänään aurinkoisena ja keväisen odotuksen leimaamana. Suomenmaassa ei liene kovin moni, joka ei edes vatsanpohjukassaan aavistaisi, että viikko on kaikkea muuta kuin tavallinen. Lauantaina Pasilasta kajahtaa, kun Euroviisu-finaali käydään Hartwall Areenalla. Yhtä aikaa pullistelee viereinen YLE, joka on virittänyt ammattitaitonsa äärimmilleen.
Mutta mitä tämä Euroviisu-huuma antaa tavalliselle kansalaiselle? Tuoko se aimo annoksen itseluottamusta kansallisen uhon muodossa? Muhoksen nakkikioskilla taidetaan tapella Suomen menestyksestä huolimatta. Vaikka Suomen kappale menestyisi tänäkin vuonna, löytyy taatusti aamuyön tunteihin vaadittava mylvinnän aihe jostakin YLEn teknisestä mokasta.
Projekti on valtava, ja sen toteuttamiseen on ollut aikaa tasan vuosi. YLEssä on avoimesti myönnetty, ettei rahoitusta Euroviisujen järjestämiseen löydy omasta talosta. Kalustoa on vuokrattu ja sponsoreita löydetty. Kaikki on tehty niin hyvin kuin mahdollista.
On siis melkoista omituisuutta, että Suomen kansa samaan aikaan janoaa menestystä ja toisesta suupielestään valuttaa epäluuloaan järjestelyjä kohtaan. Sääprofeettaa manataan esiin taikomaan miellyttävän keväinen ilmasto tämän viikon ylle. Ja kohta taas surkutellaan, kuin kaikkitietävänä, että ”olisihan se pitänyt arvata, että tietenkin sataa”.
Mikä on vialla suomalaisessa kansanluonteessa, kun emme usko itseemme edes silloin, kun koko muu Eurooppa on antanut järjestettäväksemme spektaakkelin, jonka suosiolla ei ole rajoja. Pitääkö meidän lähteä ihan oikeasti Eurooppaan, jotta osaisimme hellittää itsekritiikistämme edes siksi ajaksi, kun Euroviisu-huuma on ohi?
Olemattomien ongelmien esiin manaaminen – jopa voitonhuumassa – on tuttua viime vuodelta, kun Lordin voittoa ei tietyissä piireissä meinattu hyväksyä. Päivälehdet velloivat kiistassa, kunnes kaikki oksat oli käännetty ilman, että pelolle olisi löytynyt aihetta.
Katastrofia todennäköisempää on, että niin kisoja seuraamaan tulleilla turisteilla, esiintyvillä artisteilla kuin kansainvälisellä medialla on Helsingissä luvassa hieno viikko täynnä uusia kokemuksia. Ja uusiin kokemuksiin kuuluu erottamattomasti odottamattomuus – se, ettei aamulla herätessään tiedä, mitä päivän aikana tapahtuu.
Annetaan ammattilaisten hoitaa hommansa. Nautitaan suomalaisen työn laadusta. Nyt jos koska on siihen oiva mahdollisuus.
Viikko valkeni tänään aurinkoisena ja keväisen odotuksen leimaamana. Suomenmaassa ei liene kovin moni, joka ei edes vatsanpohjukassaan aavistaisi, että viikko on kaikkea muuta kuin tavallinen. Lauantaina Pasilasta kajahtaa, kun Euroviisu-finaali käydään Hartwall Areenalla. Yhtä aikaa pullistelee viereinen YLE, joka on virittänyt ammattitaitonsa äärimmilleen.
Mutta mitä tämä Euroviisu-huuma antaa tavalliselle kansalaiselle? Tuoko se aimo annoksen itseluottamusta kansallisen uhon muodossa? Muhoksen nakkikioskilla taidetaan tapella Suomen menestyksestä huolimatta. Vaikka Suomen kappale menestyisi tänäkin vuonna, löytyy taatusti aamuyön tunteihin vaadittava mylvinnän aihe jostakin YLEn teknisestä mokasta.
Projekti on valtava, ja sen toteuttamiseen on ollut aikaa tasan vuosi. YLEssä on avoimesti myönnetty, ettei rahoitusta Euroviisujen järjestämiseen löydy omasta talosta. Kalustoa on vuokrattu ja sponsoreita löydetty. Kaikki on tehty niin hyvin kuin mahdollista.
On siis melkoista omituisuutta, että Suomen kansa samaan aikaan janoaa menestystä ja toisesta suupielestään valuttaa epäluuloaan järjestelyjä kohtaan. Sääprofeettaa manataan esiin taikomaan miellyttävän keväinen ilmasto tämän viikon ylle. Ja kohta taas surkutellaan, kuin kaikkitietävänä, että ”olisihan se pitänyt arvata, että tietenkin sataa”.
Mikä on vialla suomalaisessa kansanluonteessa, kun emme usko itseemme edes silloin, kun koko muu Eurooppa on antanut järjestettäväksemme spektaakkelin, jonka suosiolla ei ole rajoja. Pitääkö meidän lähteä ihan oikeasti Eurooppaan, jotta osaisimme hellittää itsekritiikistämme edes siksi ajaksi, kun Euroviisu-huuma on ohi?
Olemattomien ongelmien esiin manaaminen – jopa voitonhuumassa – on tuttua viime vuodelta, kun Lordin voittoa ei tietyissä piireissä meinattu hyväksyä. Päivälehdet velloivat kiistassa, kunnes kaikki oksat oli käännetty ilman, että pelolle olisi löytynyt aihetta.
Katastrofia todennäköisempää on, että niin kisoja seuraamaan tulleilla turisteilla, esiintyvillä artisteilla kuin kansainvälisellä medialla on Helsingissä luvassa hieno viikko täynnä uusia kokemuksia. Ja uusiin kokemuksiin kuuluu erottamattomasti odottamattomuus – se, ettei aamulla herätessään tiedä, mitä päivän aikana tapahtuu.
Annetaan ammattilaisten hoitaa hommansa. Nautitaan suomalaisen työn laadusta. Nyt jos koska on siihen oiva mahdollisuus.
torstaina, huhtikuuta 26, 2007
Kevät, kevät - missä olet?
Oho, onpas aika rientänyt! Nyt valmistaudutaan jo seuraavaan kevään juhlaputken tapahtumaan: Wappuun. Tämä vuosi on silleen erilainen, että olen ekaa kertaa juhlimassa muussa kuin opiskelijan roolissa. Vappu on yksi parhaista kollektiivisen ilonpidon tapauksista, kiilaa kakkoseksi ykkösjuhla Juhannuksen jälkeen. Kadulla näkee jos jonkinlaista vappunaamaria ja itselleen sallii sellaisen yleisen sählingin ja ajautumisen. Koskaan ei tiedä tarkalleen, mihin tie johtaa - ja hyvä niin.
Säävelhot eivät pahemmin ole antaneet viitteitä keväästä. Sitä odottaa vaan kieli pitkällä ja pettyy päivittäin, kun taivaalta tippuu vettä. Terassikausi aukeaa tänäkin vuonna vasta toukokuussa, nyyh.
Muuten tilanne näyttää ihan kivalta: lomaa on tiedossa kesälle ja ylimääräisiäkin huilipäiviä kertyy jatkuvasti, kun lähiviikonloput teettää töitä. Mukavia ylläreitä on tullut tällä viikolla postiluukusta hääkutsujen muodossa. Onneks olkoon vaan kaikille kyyhkyläisille!
Oma rakkauselämä kukoistaa pitkän viikonlopun ajan, kun länsinaapurista saapuu mulle seuraa. Ohjelmassa on sukulointia ja hulinointia hyvässä suhteessa.
Klara Wappen vaan kaikille!
Säävelhot eivät pahemmin ole antaneet viitteitä keväästä. Sitä odottaa vaan kieli pitkällä ja pettyy päivittäin, kun taivaalta tippuu vettä. Terassikausi aukeaa tänäkin vuonna vasta toukokuussa, nyyh.
Muuten tilanne näyttää ihan kivalta: lomaa on tiedossa kesälle ja ylimääräisiäkin huilipäiviä kertyy jatkuvasti, kun lähiviikonloput teettää töitä. Mukavia ylläreitä on tullut tällä viikolla postiluukusta hääkutsujen muodossa. Onneks olkoon vaan kaikille kyyhkyläisille!
Oma rakkauselämä kukoistaa pitkän viikonlopun ajan, kun länsinaapurista saapuu mulle seuraa. Ohjelmassa on sukulointia ja hulinointia hyvässä suhteessa.
Klara Wappen vaan kaikille!
keskiviikkona, huhtikuuta 11, 2007
Pääsiäisen synninpäästöjä
Siinä meni pyhät pääsiäisen. Ja tämä töihin paluun päivä tuntuu pidemmältä kuin yksikään kiirastorstai. On se muuten sekin outoa, että heti iski vanha tuttu flunssaolo halolla päähän, kun piti töihin aamulla raahautua. Toisaalta parempi nyt kuin lomalla.
Niin, lomalla...siitä onkin täällä blogissa tullut oikea mantra. Tällä kertaa suunnitelmissa otettiin käyttöön ärhäkkä plään bii, kun ilmakurvit näytti Köpiksen ylle pelkkää harmautta. Tumppi oli nikkaroinut meille hienon varareitin ulos takatalvesta ja vietettiin ihkua kylpyläelämää juuri valmistuneessa luksusresortissa. Sieltä sai jopa kylpytakin ja tohvelit mukaansa! Moisesta ei-niin-kauan-aikaa-sitten-opiskelijuudestaan-päässyt ilahtuu! Kuumat kylvyt, ulkoilmajacuzzi (kuulostaa hienommalta kuin poreallas...) ja jopa finsk bastu tarjosivat loistopuitteet rentoutumiselle. Kuivien kantapäiden lisäksi altaaseen taisi liueta kasa stressiä ja annos tukahdutettuja tunteita.
Laitostuminen olisi varmasti ollut edessä, jos öitä olisi ollut kahta enemmän. Suositukseni onkin: vähemmän on enemmän. Sitä paitsi ehdittiin vielä maanantaina huiskimaan tennistä ja täytyy kyllä sanoa, että taso oli jo aika päätähuimaava!
Keväästä voi siis nauttia monin tavoin. Tässä yksi versio. Arvosanalla 9.
Niin, lomalla...siitä onkin täällä blogissa tullut oikea mantra. Tällä kertaa suunnitelmissa otettiin käyttöön ärhäkkä plään bii, kun ilmakurvit näytti Köpiksen ylle pelkkää harmautta. Tumppi oli nikkaroinut meille hienon varareitin ulos takatalvesta ja vietettiin ihkua kylpyläelämää juuri valmistuneessa luksusresortissa. Sieltä sai jopa kylpytakin ja tohvelit mukaansa! Moisesta ei-niin-kauan-aikaa-sitten-opiskelijuudestaan-päässyt ilahtuu! Kuumat kylvyt, ulkoilmajacuzzi (kuulostaa hienommalta kuin poreallas...) ja jopa finsk bastu tarjosivat loistopuitteet rentoutumiselle. Kuivien kantapäiden lisäksi altaaseen taisi liueta kasa stressiä ja annos tukahdutettuja tunteita.
Laitostuminen olisi varmasti ollut edessä, jos öitä olisi ollut kahta enemmän. Suositukseni onkin: vähemmän on enemmän. Sitä paitsi ehdittiin vielä maanantaina huiskimaan tennistä ja täytyy kyllä sanoa, että taso oli jo aika päätähuimaava!
Keväästä voi siis nauttia monin tavoin. Tässä yksi versio. Arvosanalla 9.
tiistaina, huhtikuuta 03, 2007
Avartavaa ajattelua
Oma kotikaupunkini Helsinki avautui jälleen tänä aamuna aivan erilaisena maisemana eteeni. Kuinka paljon muutakin lääniin kuuluu kuin arkireitti koti-työ-koti! Kevään tullen aistit vaatii laajentamaan reviiriä, kohtaamaan uusia paikkoja, etsimään kenties uutta lempikalliota, parasta pyöräreittiä ja kauneinta maisemaa. Juuri näitä etsintöjä varten kiikarissa on uusvanha polkupyörä, sellainen sopivan kankea menopeli, jolla ei pääse vahingossakaan törttöilemään liian lujaa.
Jos oma kotikaupunki tarjoaa ahaa-elämyksiä, niitä tulvii kohisten uudessa ympäristössä. Matkailu avartaa ja auttaa näkemään tututkin reitit toisessa valossa. Kaukokaipuuta lievittämään kelpaa keväinen Köpis. Karttaa olen jo tutkaillut sen verran, että tiedän haluavani kiertää rantoja pitkin koko kaupungin. Jazzcruise sunnuntai-iltapäivänä on myös bongattu samoin kuin iso keilahalli pahan sään varalle. Loput suunnitelmat jalostukoon fiiliksen mukaan.
Yhtä lailla odotan huomista retkeä lapsuuden maisemiin haistelemaan Kannelmäen peltojen kevättuoksuja. Yhdistelmä vanhaa ja uutta on ainakin omalla kohdallani toimivuudessaan pettämätön.
Jos oma kotikaupunki tarjoaa ahaa-elämyksiä, niitä tulvii kohisten uudessa ympäristössä. Matkailu avartaa ja auttaa näkemään tututkin reitit toisessa valossa. Kaukokaipuuta lievittämään kelpaa keväinen Köpis. Karttaa olen jo tutkaillut sen verran, että tiedän haluavani kiertää rantoja pitkin koko kaupungin. Jazzcruise sunnuntai-iltapäivänä on myös bongattu samoin kuin iso keilahalli pahan sään varalle. Loput suunnitelmat jalostukoon fiiliksen mukaan.
Yhtä lailla odotan huomista retkeä lapsuuden maisemiin haistelemaan Kannelmäen peltojen kevättuoksuja. Yhdistelmä vanhaa ja uutta on ainakin omalla kohdallani toimivuudessaan pettämätön.
maanantaina, huhtikuuta 02, 2007
Vertauskelpoista ei olekaan
Viime päivien aikana olen tavannut enemmän vauvoja kuin ehkä koskaan aikaisemmin. Ympärillä on tuhissut kolmeviikkoisesta nelikuukautiseen, erikokoista ja -näköistä nöösiä. Vauvelit herättävät aina paljon tunteita ja tällä kertaa päällimmäisenä on ollut se, kuinka ikätovereiden elämäntilanteet vaihtelevat. Useimmiten tilanne vaikuttaa siltä, että muiden aikuistuminen olisi vauhdikkaampaa kuin omani. On monivuotista työkokemusta, omistusasuntoa, sijoituksia ja auto, joka vie työpaikalle. Jotenkin nimenomaan autosta on mun mielessä tullut aikuisen elämän selkein symboli. Eikä varmasti vähiten siksi, etten itse omista ajokorttia - autosta puhumattakaan.
Se, kuinka jokainen omaan elämäntilanteeseensa sopeutuu, on tietenkin toinen juttu. Mua ei autottomuus, perheettömyys ja omistusasunnottomuus yleensä häiritse. Mutta jos harhautuu vertaamisen järjettömälle polulle, tulee epäilemättä herättäneeksi pienen huolen siemenen: koska mulla on kaikki tuo?
Kuten Melasniemien sisarukset Kuukausiliitteessä totesivat, elää toinen hedonistisempaa ja individualisempaa elämää. On kai helppo arvata, että tämä toinen on sisaruksista se perheetön.
Pyrin siis ottamaan kaiken hyvän irti tästä elämänvaiheesta, enkä tee tyhmiä vertauksia muihin!
Se, kuinka jokainen omaan elämäntilanteeseensa sopeutuu, on tietenkin toinen juttu. Mua ei autottomuus, perheettömyys ja omistusasunnottomuus yleensä häiritse. Mutta jos harhautuu vertaamisen järjettömälle polulle, tulee epäilemättä herättäneeksi pienen huolen siemenen: koska mulla on kaikki tuo?
Kuten Melasniemien sisarukset Kuukausiliitteessä totesivat, elää toinen hedonistisempaa ja individualisempaa elämää. On kai helppo arvata, että tämä toinen on sisaruksista se perheetön.
Pyrin siis ottamaan kaiken hyvän irti tästä elämänvaiheesta, enkä tee tyhmiä vertauksia muihin!
perjantaina, maaliskuuta 30, 2007
Valoilmiö
Täällä toimistolla hiljenee kovalla tahdilla. Ainakin puolet aloittaa pääsiäisretriittinsä jo tänään ja palaa joskus parin viikon kuluttua. Huoahdus! Onneksi tänä vuonna sentään kesäloma on kunnollinen myös mulla. Ulkona paistaa aurinko niin, ettei koko viikkoon ole tarvinnut loisteputkia sytyttää. Eiliset kevätjuhlat alakerran ravintelissa aiheutti melkein paniikin edellisen yön valvomisen rasittamissa silmissä. Toivoin vain, ettei mustat silmänaluset näkyneet ihan joka puolelle! Pimeyden piiloon ei enää ole pakenemista.
Odotan hirmuisesti pääsiäisen minilomaa Köpiksessä! Toivottavasti hotelli on yhtä hieno kuin kuvissa, shoppauskierroksella löytyy ainakin kengät ja saamme vaan nauttia toisistamme.
Nyt kirjastoon harrastamaan entistä työtäni ja sitten viikonlopun viettoon! Olkoon se vähemmän rankka kuin edellinen - mutta mielellään yhtä hauska.
Odotan hirmuisesti pääsiäisen minilomaa Köpiksessä! Toivottavasti hotelli on yhtä hieno kuin kuvissa, shoppauskierroksella löytyy ainakin kengät ja saamme vaan nauttia toisistamme.
Nyt kirjastoon harrastamaan entistä työtäni ja sitten viikonlopun viettoon! Olkoon se vähemmän rankka kuin edellinen - mutta mielellään yhtä hauska.
tiistaina, maaliskuuta 27, 2007
Kevään ihmeellisyyksiä
Kevät tuli tänä vuonna niin kohinalla, että ei ehtinyt normaalinkaan vertaa totutella, vaan suoralta kädeltä kaivaa kevättamineet esiin ja ihmetellä, kuinka erilaiselta asfaltti tuntuu pikkukenkien alla. Aamuisin on problematiikkaa kyllikseen, kun pitää päättää, aikooko iltapäivällä olla hikinorona talvireleissä vaiko esitellä ylioptimista luonteenlaatuaan kesähepenissä.
Viikonlopun serkkuhulinat käytiin kauneimmassa Suomen luonnossa. Pitkänhulppea laituri antoi mahtavat puitteet ihailla samaan aikaan jään kimallusta ja veden liplatusta kauempana rannasta. Pääsivät suvun tulevat jäsenetkin helpommalla, kun jää on pehmennyt ja avannonhakkuu sujui melkein leikiten.
Se vain ihmetyttää, kuinka kalenteriin tuijottavia me suomalaiset ollaan: paikallinen nähtävyys Mani-baari olisi saanut joukon janoisia asiakkaita, mikäli jossain viranomaisissa ei olisi sovittu, että "virallinen terassikausi" alkaa tässä maassa vasta 1. huhtikuuta. Terassit eivät siis kutsu silloin, kun aurinko paistaa ja ekat kevätfiilikset sekoittaa pään. Eivät. Ne kutsuvat silloin, kun tiuku on oikeassa asennossa.
Kellosta puheen ollen: tunnilla on merkitystä. On se vaan ihme, miten sekaisin elimistö tuosta tänä vuonna ei niin keinotekoisesta kesäntulosta menee.
Ystävät, nyt se on täällä!
Viikonlopun serkkuhulinat käytiin kauneimmassa Suomen luonnossa. Pitkänhulppea laituri antoi mahtavat puitteet ihailla samaan aikaan jään kimallusta ja veden liplatusta kauempana rannasta. Pääsivät suvun tulevat jäsenetkin helpommalla, kun jää on pehmennyt ja avannonhakkuu sujui melkein leikiten.
Se vain ihmetyttää, kuinka kalenteriin tuijottavia me suomalaiset ollaan: paikallinen nähtävyys Mani-baari olisi saanut joukon janoisia asiakkaita, mikäli jossain viranomaisissa ei olisi sovittu, että "virallinen terassikausi" alkaa tässä maassa vasta 1. huhtikuuta. Terassit eivät siis kutsu silloin, kun aurinko paistaa ja ekat kevätfiilikset sekoittaa pään. Eivät. Ne kutsuvat silloin, kun tiuku on oikeassa asennossa.
Kellosta puheen ollen: tunnilla on merkitystä. On se vaan ihme, miten sekaisin elimistö tuosta tänä vuonna ei niin keinotekoisesta kesäntulosta menee.
Ystävät, nyt se on täällä!
perjantaina, maaliskuuta 23, 2007
Runo viikonvaihteeksi
Jag är glad
Jag har ett jobb där jag kan göra saker som har betydelse.
Jag har två hem där jag kan känna mig trygg.
Jag har en mamma som är långt borta men ändå så nära.
Jag har en pappa som är snäll mot alla.
Jag har en bror som jag uppskattar.
Jag har vänner som får mig att skratta.
Jag har pengar så att det räcker.
Jag har Tumppi som är allt det ovannämnda.
Jag har ett jobb där jag kan göra saker som har betydelse.
Jag har två hem där jag kan känna mig trygg.
Jag har en mamma som är långt borta men ändå så nära.
Jag har en pappa som är snäll mot alla.
Jag har en bror som jag uppskattar.
Jag har vänner som får mig att skratta.
Jag har pengar så att det räcker.
Jag har Tumppi som är allt det ovannämnda.
torstaina, maaliskuuta 22, 2007
Luonnonlapsi mä oon
Eilen alkoi mun kevät. Tulin kotiin ja havahduin aivan mielettömään lintukonsertointiin, jossa selvästi oli pariutumisriitti meneillään. Jäin pihalle hymy suin seisoskelemaan, ja kun kuulin lirkutuksen hetkeä myöhemmin jopa keittiössä, oli pakko soittaa äidille ja välittää luontoäänet luurin kautta. Oli se vaan mahtavaa!
Tänä aamuna törmäsin jälleen samaan punatukkaiseen naiseen, jonka päivästä riippuen näen joko kiirehtimässä bussiin Mäkelänkadulla tai tulemassa samaa rinnettä alaspäin, jota itse kapuan ylös. Melkein tekee jo mieli moikata naista, kun sen kasvot on ainakin 20 kerran verran tutut. Jos se menisikin samaan suuntaan, voisin tehdä sen kanssa aamutreffit!
Maaliskuu on kalenterissa ruuhkaista aikaa. Viikonlopuista puolet menee muualla kuin Helsingissä, mikä tekee hyvää perspektiiville. Joensuussa viimeksi tallustellessa sitä mykistyi katujen autiudesta ja tilan tunteesta. Matka itäiseen maanosaamme palautti mieliin sen todellisuuden, kuinka luonnonkansaa me suomalaiset lopulta ollaan. Järvet on suuret, metsät tiheät, pellot avarat ja taivas korkealla.
Metsäläisyys on kuitenkin aika kaukana omasta arjesta. Olinkin aivan myyty, kun isäntämme taikoi keskellä Kolin luonnonpuistoa meille lettukestit hilloineen ja pannukahveineen. Siinä trangian loimussa nautiskellessa lupasin itselleni kunnioittaa suomalaisuuttani ja muistaa nauttia luonnon antimista tietoisesti ja aina tilaisuuden tullen.
Seuraava tilaisuus on käsillä ensi viikonloppuna, kun serkkukatras valtaa yhden Suomen Valtion kansalaisilleen tarjoamista mökeistä. Luvassa luonnonrauhaa kaikilla luonnollisilla elementeillä höystettynä. Toivon vain, että ainoa kohtaamani karhu edustaa panimoteollisuutta eikä Suomen luonnon kingiä.
Tänä aamuna törmäsin jälleen samaan punatukkaiseen naiseen, jonka päivästä riippuen näen joko kiirehtimässä bussiin Mäkelänkadulla tai tulemassa samaa rinnettä alaspäin, jota itse kapuan ylös. Melkein tekee jo mieli moikata naista, kun sen kasvot on ainakin 20 kerran verran tutut. Jos se menisikin samaan suuntaan, voisin tehdä sen kanssa aamutreffit!
Maaliskuu on kalenterissa ruuhkaista aikaa. Viikonlopuista puolet menee muualla kuin Helsingissä, mikä tekee hyvää perspektiiville. Joensuussa viimeksi tallustellessa sitä mykistyi katujen autiudesta ja tilan tunteesta. Matka itäiseen maanosaamme palautti mieliin sen todellisuuden, kuinka luonnonkansaa me suomalaiset lopulta ollaan. Järvet on suuret, metsät tiheät, pellot avarat ja taivas korkealla.
Metsäläisyys on kuitenkin aika kaukana omasta arjesta. Olinkin aivan myyty, kun isäntämme taikoi keskellä Kolin luonnonpuistoa meille lettukestit hilloineen ja pannukahveineen. Siinä trangian loimussa nautiskellessa lupasin itselleni kunnioittaa suomalaisuuttani ja muistaa nauttia luonnon antimista tietoisesti ja aina tilaisuuden tullen.
Seuraava tilaisuus on käsillä ensi viikonloppuna, kun serkkukatras valtaa yhden Suomen Valtion kansalaisilleen tarjoamista mökeistä. Luvassa luonnonrauhaa kaikilla luonnollisilla elementeillä höystettynä. Toivon vain, että ainoa kohtaamani karhu edustaa panimoteollisuutta eikä Suomen luonnon kingiä.
torstaina, maaliskuuta 15, 2007
Aktiivisuutta siellä sun täällä
Vaalit herättää pienessä ihmisessä toivon kipinän - olisiko muutos mahdollinen? Vaalikeskustelu asiallisine ja viihteellisine piirteineen on kuitenkin ehtinyt alkaa jo turruttaa.
Käytin äänioikeuttani koruttomasti Postissa tiistaiaamuna. Karusta ilmapiiristä huolimatta tunsin itseni Hyväksi Ihmiseksi. On tuo propaganda siinä mielessä päässyt iskostumaan, etten kyllä kovin herkästi jättäisi äänestämättä. Uikuttamiselle on oikeutuksensa vasta, kun on ainakin yrittänyt vaikuttaa!
Viikon ilopillereihin ovat kuuluneet yhteiset, ihmeelliset leikit veljenpojan seurassa, yhden hienon nykykirjallisuuden edustajan raivokas analysointi, vesijuoksentelu ja asiaankuuluva jälkipeli. Tänään vuorossa ovat libanonilaiset herkut.
On selvästi kevättä ilmassa, kun kotisohva ei vedä magneetin lailla puoleensa. Paitsi että kasilta tulee Idols, jolloin pärse on tukevasti asemissa.
Käytin äänioikeuttani koruttomasti Postissa tiistaiaamuna. Karusta ilmapiiristä huolimatta tunsin itseni Hyväksi Ihmiseksi. On tuo propaganda siinä mielessä päässyt iskostumaan, etten kyllä kovin herkästi jättäisi äänestämättä. Uikuttamiselle on oikeutuksensa vasta, kun on ainakin yrittänyt vaikuttaa!
Viikon ilopillereihin ovat kuuluneet yhteiset, ihmeelliset leikit veljenpojan seurassa, yhden hienon nykykirjallisuuden edustajan raivokas analysointi, vesijuoksentelu ja asiaankuuluva jälkipeli. Tänään vuorossa ovat libanonilaiset herkut.
On selvästi kevättä ilmassa, kun kotisohva ei vedä magneetin lailla puoleensa. Paitsi että kasilta tulee Idols, jolloin pärse on tukevasti asemissa.
perjantaina, maaliskuuta 09, 2007
Perjantaiporuja
Työhuone Messukeskuksen kupeessa tarjoaa viihdykettä, kun erilaiset tapahtumat keräävät erinäköistä väkeä. Tänään havahduin siihen, että Pasilan kadut ovat täynnä mustiin pukeutuneita, arvokkaan näköisiä hahmoja. Katsahdus Kongressihotellin ilmoitustauluun paljastaa syyn: Oikeuslaitospäiväthän ne siellä!
Muuten Pasila on kyllä ankeistakin ankein. Kuljen mennen tullen luurit korvilla, enkä anna katseeni vaeltaa talomuureja ylös. Huoahdan vasta alueen reunamilla olevan puiston kohdalla. Toisaalta olen tyytyväinen, että sijainti on kaukana keskustan houkutuksista ja pitkistä lounaista. On myös jollain tapaa rentouttavaa, että työmatkalla ei tarvitse väistellä vastaantulijoita, voi vaan keskittyä olemaan aamu- tai iltapäiväväsynyt.
Silti työpaikan sijainnilla on väliä. Joustamattomuutta, laiskuutta tai ylimitoitettuja odotuksia olkoon se, että pidän kohtuuttomana, jos duunin takia joutuu hankkimaan auton tai kärsimään työmatkojen pituudesta. Tiedän, ettei aina ole mahdollisuutta valita, joten kai tässä olisi syytä laulaa oodi Pasilalle!
Onko omat vaatimukset tuulesta temmattuja, tiukkapipoisia ja jopa törkeitä? Missä kulkee kohtuuttomuuden ja hyvinvoinnin raja? Onko meillä pätkätyöläisillä oikeastaan ikinä aitoja valinnanmahdollisuuksia? Ja estävätkö ulkoiset tekijät oman pään sisäistä kehitystä?
Tässä porkkanoita nakerrettavaksi viikonlopun ratoksi. Itselläni viikonloppu alkaa vasta huomenillalla. Tämä oli pakko kertoa, jottei minua kohtuuttomaksi voida syyttää...
Muuten Pasila on kyllä ankeistakin ankein. Kuljen mennen tullen luurit korvilla, enkä anna katseeni vaeltaa talomuureja ylös. Huoahdan vasta alueen reunamilla olevan puiston kohdalla. Toisaalta olen tyytyväinen, että sijainti on kaukana keskustan houkutuksista ja pitkistä lounaista. On myös jollain tapaa rentouttavaa, että työmatkalla ei tarvitse väistellä vastaantulijoita, voi vaan keskittyä olemaan aamu- tai iltapäiväväsynyt.
Silti työpaikan sijainnilla on väliä. Joustamattomuutta, laiskuutta tai ylimitoitettuja odotuksia olkoon se, että pidän kohtuuttomana, jos duunin takia joutuu hankkimaan auton tai kärsimään työmatkojen pituudesta. Tiedän, ettei aina ole mahdollisuutta valita, joten kai tässä olisi syytä laulaa oodi Pasilalle!
Onko omat vaatimukset tuulesta temmattuja, tiukkapipoisia ja jopa törkeitä? Missä kulkee kohtuuttomuuden ja hyvinvoinnin raja? Onko meillä pätkätyöläisillä oikeastaan ikinä aitoja valinnanmahdollisuuksia? Ja estävätkö ulkoiset tekijät oman pään sisäistä kehitystä?
Tässä porkkanoita nakerrettavaksi viikonlopun ratoksi. Itselläni viikonloppu alkaa vasta huomenillalla. Tämä oli pakko kertoa, jottei minua kohtuuttomaksi voida syyttää...
torstaina, maaliskuuta 08, 2007
Loma, lomalta, lomalle!
Minilomalta palanneena ajatuksissa siintää jo seuraava loma - onko lomailijan kirous aina seuraavan breikin odotus?
Parin kuukauden paussin jälkeen saan vastata joka suuntaan samoihin kysymyksiin: koska muutan takaisin, kuinka kestätte tämän tilanteen, onko kiva olla taas Göteborgissa...
Kulunut talvi on ollut todellista pesänrakennusta monella suunnalla: yhteen muuttoja, omistusasunnon hankintoja, sisustusta ja maalausta. Ystävien parisuhteet on siis iloisessa käymistilassa.
Unelmakämppä ja toimiva soffakin jo löytyi, joten ei kai tässä kuin nokka edellä tuuleen vaan!
------
Loma-aiheesta lisää: Pääsiäisen matkailut tyssäsivät huomioon koko Euroopan halusta viettää pyhiä muualla kuin kotonaan. Säästämme paukkuja kesää varten ja suuntaamme näillä näkymin pariksi päiväksi Köpikseen. Ei se päämäärä, vaan se lomalla olon fiilis!
Parin kuukauden paussin jälkeen saan vastata joka suuntaan samoihin kysymyksiin: koska muutan takaisin, kuinka kestätte tämän tilanteen, onko kiva olla taas Göteborgissa...
Kulunut talvi on ollut todellista pesänrakennusta monella suunnalla: yhteen muuttoja, omistusasunnon hankintoja, sisustusta ja maalausta. Ystävien parisuhteet on siis iloisessa käymistilassa.
Unelmakämppä ja toimiva soffakin jo löytyi, joten ei kai tässä kuin nokka edellä tuuleen vaan!
------
Loma-aiheesta lisää: Pääsiäisen matkailut tyssäsivät huomioon koko Euroopan halusta viettää pyhiä muualla kuin kotonaan. Säästämme paukkuja kesää varten ja suuntaamme näillä näkymin pariksi päiväksi Köpikseen. Ei se päämäärä, vaan se lomalla olon fiilis!
maanantaina, helmikuuta 26, 2007
Suk(k)ulointia
Viikonloppu oli yhtä sukujuhlaa - omaa ja muiden. Vaarin syntymäpäiväjuhlat kulttuurimme kehdossa Turuus muodostuivat mielenkiintoisemmiksi kuin luulin. Jäin suosiolla passiivisemmaksi sivustaseuraajaksi kahden erilaisen suvun kohtaamisessa. Se oli kuin katselisi vanhanaikaista komediaa, jonka roolihahmot on veistetty tiukasti karikatyyreiksi. Tottakai itse esitin yhtä niistä : )
Sukulaisuutta tarjosi myös eilinen, ystävän viisihenkisen perheen muutto omakotitalosta toiseen. Siellä muuttolaatikoiden ympäröimässä, kodikkaassa keittiössä hääräillessä tunsin, kuinka elämä on läsnä. Se virtaa suonissa, kun vieressä tuhisee nelikuinen vauva, yläkertaan kannetaan isosiskon nukenrattaita ja isoveljen autorataa. Isän setä juttelee hassuja ja äidin veli on mukana auttamassa. Sanoinkin ääneen ystävälle, kuinka yksin eläminen ei ole mistään kotoisin.
Samalla, kun itse nautin, oli ystävä kaiken sen sählingin keskellä seuraa vailla ja yksinäinen.
Se on niin pienestä kiinni.
Sukulaisuutta tarjosi myös eilinen, ystävän viisihenkisen perheen muutto omakotitalosta toiseen. Siellä muuttolaatikoiden ympäröimässä, kodikkaassa keittiössä hääräillessä tunsin, kuinka elämä on läsnä. Se virtaa suonissa, kun vieressä tuhisee nelikuinen vauva, yläkertaan kannetaan isosiskon nukenrattaita ja isoveljen autorataa. Isän setä juttelee hassuja ja äidin veli on mukana auttamassa. Sanoinkin ääneen ystävälle, kuinka yksin eläminen ei ole mistään kotoisin.
Samalla, kun itse nautin, oli ystävä kaiken sen sählingin keskellä seuraa vailla ja yksinäinen.
Se on niin pienestä kiinni.
perjantaina, helmikuuta 23, 2007
Viikon pääasiat
Tällä viikolla veto on ollut veks. Sänky on houkuttanut aamusta iltaan, mutta varsinainen flunssa antaa vielä odottaa itseään. Kipeät ovat olleet myös pakkaset, joiden lisäksi ajatuksiin ei pahemmin muuta ole mahtunutkaan.
Tässä kuitenkin hajatelmia, jotka on kylmyyden lävistäneet:
1. Yhteinen koti. On jännää, kuinka moni kavereista on viime aikoina löytänyt niin sopivan kumppanin, että yhteisen kodin hankinta on houkuttanut toimimaan. Kodin perustamisessa kivointa on sen suunnittelu: kenen huonekalut lempataan, mikä tyyli on "meidän", istuuko Mariskooli futuristiseen olohuoneeseen, onko mummon vanhat ryijyt ja vintillä säilötyt verhot todellakin pakko ripustaa?! Kahden aikuisen (lue työssäkäyvän) yhteinen koti näyttää taatusti erilaiselta kuin juuri kotoa muuttaneen opiskelijapariskunnan. En malta odottaa, koska itse pääsen vastaavaan tilanteeseen!
2. Lomamatka. Tämä ajatus on pitänyt askeleen vakaana ja antanut edes muutaman hymyn valloittaa kasvot tänä muuten niin takkuisena aikana. Mutta miksi koko maailma haluaa viettää pääsiäistä poissa kotoaan?! Ja miksi lomabudjetti tuntuu aina liian pieneltä?
3. Kevät. Naistenlehdet ja vaatekaupat levittelevät silmien eteen väriloistoista kavalkadia: löysät paidat, keskivartaloa kasaan puristavat vyöt ja housut, pastellit ja vanhan ajan kengät. Jo pelkkä glossyjen lehtien plärääminen riittää: malttamattomuus on ottanut vallan! Tänne ja heti!
4. Työpaikan ihmissuhteet. Tai pikemminkin niiden puute. Siis kun työkaverien kemiat pelaa jatkuvaa tennismatsia, jossa match pointiin - saati tasapeliin - pääsy on harvinaisuus. Itse palloilee sitten siinä välissä, yrittää olla puuttumatta mutta huomaa, että kyseessä onkin enemmän kuin vähemmän myös oma jaksaminen ja työskentelymotivaatio.
5. Ajatus "siitä jostain, sitten joskus". Olen miettinyt harvinaisen useasti, että onko meillä kaikilla elämässä aikoja, jolloin toisaalta mitään ei tapahdu ja on siihen tyytyväinen, mutta samaan aikaan se häiritsee niin, ettei oikein mitään saakaan aikaiseksi. Että odottaa vain elämän alkamista. Muistan samanlaiset aatokset teini-iästä ja koitan siksipä pikaisesti saada pakan taas kasaan. Mikä on vaikeaa kaltaiselleni musta-valko-ihmiselle, joka ei siedä harmaan sävyjä muussa kuin esteettisessä mielessä...
Opettavaisia olleet nämä talven pimeimmät kuukaudet!
Allt som allt: onneksi aika menee huimaa vauhtia ja kohta on jo maaliskuu...
Valoa kohti, ystäväiseni!
Tässä kuitenkin hajatelmia, jotka on kylmyyden lävistäneet:
1. Yhteinen koti. On jännää, kuinka moni kavereista on viime aikoina löytänyt niin sopivan kumppanin, että yhteisen kodin hankinta on houkuttanut toimimaan. Kodin perustamisessa kivointa on sen suunnittelu: kenen huonekalut lempataan, mikä tyyli on "meidän", istuuko Mariskooli futuristiseen olohuoneeseen, onko mummon vanhat ryijyt ja vintillä säilötyt verhot todellakin pakko ripustaa?! Kahden aikuisen (lue työssäkäyvän) yhteinen koti näyttää taatusti erilaiselta kuin juuri kotoa muuttaneen opiskelijapariskunnan. En malta odottaa, koska itse pääsen vastaavaan tilanteeseen!
2. Lomamatka. Tämä ajatus on pitänyt askeleen vakaana ja antanut edes muutaman hymyn valloittaa kasvot tänä muuten niin takkuisena aikana. Mutta miksi koko maailma haluaa viettää pääsiäistä poissa kotoaan?! Ja miksi lomabudjetti tuntuu aina liian pieneltä?
3. Kevät. Naistenlehdet ja vaatekaupat levittelevät silmien eteen väriloistoista kavalkadia: löysät paidat, keskivartaloa kasaan puristavat vyöt ja housut, pastellit ja vanhan ajan kengät. Jo pelkkä glossyjen lehtien plärääminen riittää: malttamattomuus on ottanut vallan! Tänne ja heti!
4. Työpaikan ihmissuhteet. Tai pikemminkin niiden puute. Siis kun työkaverien kemiat pelaa jatkuvaa tennismatsia, jossa match pointiin - saati tasapeliin - pääsy on harvinaisuus. Itse palloilee sitten siinä välissä, yrittää olla puuttumatta mutta huomaa, että kyseessä onkin enemmän kuin vähemmän myös oma jaksaminen ja työskentelymotivaatio.
5. Ajatus "siitä jostain, sitten joskus". Olen miettinyt harvinaisen useasti, että onko meillä kaikilla elämässä aikoja, jolloin toisaalta mitään ei tapahdu ja on siihen tyytyväinen, mutta samaan aikaan se häiritsee niin, ettei oikein mitään saakaan aikaiseksi. Että odottaa vain elämän alkamista. Muistan samanlaiset aatokset teini-iästä ja koitan siksipä pikaisesti saada pakan taas kasaan. Mikä on vaikeaa kaltaiselleni musta-valko-ihmiselle, joka ei siedä harmaan sävyjä muussa kuin esteettisessä mielessä...
Opettavaisia olleet nämä talven pimeimmät kuukaudet!
Allt som allt: onneksi aika menee huimaa vauhtia ja kohta on jo maaliskuu...
Valoa kohti, ystäväiseni!
keskiviikkona, helmikuuta 21, 2007
Tänään tiesin syntyneeni Siperiaan
Yhyy... mua itkettää... mielikuvissa jo orastanut kevät vaihtui Siperian tundraan viimeistään tänä aamuna. Tukka kuurassa, huulirasva huulille vesittyneenä ja nenä valuen kipitin Mäkelänkatua ainoana ajatuksenani: "Täällä en loppuelämääni vietä!"
Elämänilo katoaa, tyssää kuin seinään mittarin näyttäessä -20 ja siihen pohjois- taimikälietuuli vielä kaupan päälle. Sitä poteroituu kotiin neljän seinän taistellessa lämpöhukkaa vastaan ja elättelee toivoa paremmasta.
Vaikka matka olikin KOHTI töitä, toi luureista kaikuva Hassisen Koneen Tällä tiellä ison palan kurkkuun:
"Ja mä kävelen tätä tyhjää tietä
taloon, jota kodiksi kutsutaan,
vaikka siellä ei ole minulle ketään,
olen yksin tällä tyhjällä tiellä."
Kukahan piristäisi lohdutonta Nyytiä?!
Elämänilo katoaa, tyssää kuin seinään mittarin näyttäessä -20 ja siihen pohjois- taimikälietuuli vielä kaupan päälle. Sitä poteroituu kotiin neljän seinän taistellessa lämpöhukkaa vastaan ja elättelee toivoa paremmasta.
Vaikka matka olikin KOHTI töitä, toi luureista kaikuva Hassisen Koneen Tällä tiellä ison palan kurkkuun:
"Ja mä kävelen tätä tyhjää tietä
taloon, jota kodiksi kutsutaan,
vaikka siellä ei ole minulle ketään,
olen yksin tällä tyhjällä tiellä."
Kukahan piristäisi lohdutonta Nyytiä?!
perjantaina, helmikuuta 16, 2007
Spontaani runokilpailu
Tumppi haastoi mut riimittelemään postaamalla kivan runonpätkän. Koska molemmat runot on niin onnistuneen harrastajamaisia rimmailuissaan, esittelen ne täällä.
1. Fredagen är här (Tumppi)
Fredag är en riktigt bra dag
Jobbveckan slutar snart tänker jag
Ner till Åsa för att fixa lite prylar
Sedan till stan för att spela tennis så det ylar
Kristian kommer med upp till idag igen
Vi spelar nog lite o sover sen
Imorgon blir det ishockey att titta på
Roligt att göra något vi bröder två
Men det som verkligen saknas här hemma
Är min älskling som får allting att stämma.
2. Fredagen är här (Saara)
Jobbveckan närmar sig till slut
Jag räknar redan varje minut
Tills den stunden jag är ledig för en stund
Det känns som om det var värd flera kilo guld
Ikväll blir det springning i hallen
Det är verkligen bra för mig och hela kroppen
Sen är min färd mot lägenheten
Där jag får njuta av läckerheter alà toppkocken
Imorron hoppas jag att vakna sent
Bara för att känna hur jag har sovit lent
Det försvinner ändå halva nöjen och glädjen
Utan den som får mig att visa mina bästa leenden
Jag försöker inte att deppa
För det finns en som mig kan så fint peppa!!!
Runollista viikonloppua!
1. Fredagen är här (Tumppi)
Fredag är en riktigt bra dag
Jobbveckan slutar snart tänker jag
Ner till Åsa för att fixa lite prylar
Sedan till stan för att spela tennis så det ylar
Kristian kommer med upp till idag igen
Vi spelar nog lite o sover sen
Imorgon blir det ishockey att titta på
Roligt att göra något vi bröder två
Men det som verkligen saknas här hemma
Är min älskling som får allting att stämma.
2. Fredagen är här (Saara)
Jobbveckan närmar sig till slut
Jag räknar redan varje minut
Tills den stunden jag är ledig för en stund
Det känns som om det var värd flera kilo guld
Ikväll blir det springning i hallen
Det är verkligen bra för mig och hela kroppen
Sen är min färd mot lägenheten
Där jag får njuta av läckerheter alà toppkocken
Imorron hoppas jag att vakna sent
Bara för att känna hur jag har sovit lent
Det försvinner ändå halva nöjen och glädjen
Utan den som får mig att visa mina bästa leenden
Jag försöker inte att deppa
För det finns en som mig kan så fint peppa!!!
Runollista viikonloppua!
keskiviikkona, helmikuuta 14, 2007
Alla hjärtans dag!
Jotenkin tykkään tästä päivästä enemmän toisella kotimaisella. On vaan niin mahdottoman ihanaa ajatella, että tänään sydämet sykkii myös mulle! Kiitos ystävilleni!
Och mitt hjärta slår särskilt starkt för dig, Kulti. Du som är lika göttig år efter år - oavsett vad som händer.
Tack för att du finns! Tack för att VI finns! Och tack till blomaffärer på nätet ; )
Kukkapuska heiluen painun kotiin. Enkä pane pahitteeksi muutamaa kateellista ilmettä, hehe.
Och mitt hjärta slår särskilt starkt för dig, Kulti. Du som är lika göttig år efter år - oavsett vad som händer.
Tack för att du finns! Tack för att VI finns! Och tack till blomaffärer på nätet ; )
Kukkapuska heiluen painun kotiin. Enkä pane pahitteeksi muutamaa kateellista ilmettä, hehe.
tiistaina, helmikuuta 13, 2007
Kokonaisuus ratkaisee - joohan?
Miksi mua aina hävettää suunnattomasti, kun printteri suoltaakin vahingossa väärän väristä tai kokoista sivua? Ja mikä kamalinta, kun joskus on painettu nappi pohjaan ennen kuin aivot ymmärtää tarpeen kohdistuvan vain yhteen ainokaiseen sivuun? Väriprintterihuoneesta sitten kasvot helakoina hipsin kiireen vilkkaa oman huoneen suojiin: "Ei kai kukaan huomannut?!"
Syyllisyys aiheutuu tietenkin armottomasta tuhlauksesta. On se vaan vielä kaukana tuo paperittoman toimiston ideaali näilläkin kulmilla. Syyllistä oloani helpottaakseni dyykkaan ärräpäitä päästellen oikeaan osoitteeseen toimistorakennuksen roskalavalla muiden minne sattuu heittämät roskat. Joku roti sentään!
Eniten kuitenkin sapettaa ne asennevammaiset
kah(s)vihuonekeskustelijat, joiden päähän ei vaan mahdu, että pienilläkin teoilla on suuri merkitys.
I det stora hela, alltså.
Syyllisyys aiheutuu tietenkin armottomasta tuhlauksesta. On se vaan vielä kaukana tuo paperittoman toimiston ideaali näilläkin kulmilla. Syyllistä oloani helpottaakseni dyykkaan ärräpäitä päästellen oikeaan osoitteeseen toimistorakennuksen roskalavalla muiden minne sattuu heittämät roskat. Joku roti sentään!
Eniten kuitenkin sapettaa ne asennevammaiset
kah(s)vihuonekeskustelijat, joiden päähän ei vaan mahdu, että pienilläkin teoilla on suuri merkitys.
I det stora hela, alltså.
maanantaina, helmikuuta 12, 2007
Trendilaji on syntynyt
Olen nyt kahden kerran konkari lajivaltauksessa nimeltä vesijuoksu. Samalla on tullut paikattua aukko kaupunkilaissivistyksessä, kun Yrjönkadun uimahalli on koettu. Perjantaialkuillan merkkitapahtumaksi noussut sessio on yllättänyt toimivuudellaan - eikä vähiten siksi, että halli on täynnä tuttuja. Neljän hengen seurueessa tuntuu, että joku moikkaa joka toista vastaantulijaa. Saunan lauteella törmään ihmiseen, jota en ole seitsemään vuoteen nähnyt ja viereiselllä kaistalla kauhoo vielä kaukaisemmat tutut naamat eli omat tutorit.
On meillä suomalaisilla syytä ylpeyteen, kun taas on tullut lanseerattua laji, joka saa uimahallikammoisimmatkin Ykälle, perjantaista toiseen.
On meillä suomalaisilla syytä ylpeyteen, kun taas on tullut lanseerattua laji, joka saa uimahallikammoisimmatkin Ykälle, perjantaista toiseen.
lauantaina, tammikuuta 13, 2007
Keneen törmään huomenna?
Tiedättekö tunteen, kun jostakin tupsahtaa vastaan tuttu naama vuosien takaa? Kävelee vastaan aamuruuhkassa tai tuijottaa lehden sivulta. Lehdessä ollessaan naama on varustettu myös nimellä, jolloin aivolohkot pääsevät helpommalla. Se on se!
Tänään vastaan tuijotti nimellä varustettu hemmo, josta viimeisin mielikuva on, että se oli tosi ihastunut mun parhaaseen kaveriin ja tykkäsi potkia sitä koulussa sen lapikkailla. Se oli meidän luokan kovis, ja vissiin kaikkien mielestä salaa ihana (sydän).
Nyt se on jonkin uuden radiokanavan ohjelmapäällikkö, jolta kysellään pikkuhauskoja lehdessä. Naama on tuttu, vaikka pian on 25 vuotta siitä, kun viimeksi tavattiin. On vaan ihmisen mieli metka juttu!
Uteliaisuus on pohjaton ja haluan yhtäkkiä kartoittaa, mihin elämä on KAIKKIA ekan luokan luokkakavereita kuljettanut. Ilmoittautukaa heti!
Tänään vastaan tuijotti nimellä varustettu hemmo, josta viimeisin mielikuva on, että se oli tosi ihastunut mun parhaaseen kaveriin ja tykkäsi potkia sitä koulussa sen lapikkailla. Se oli meidän luokan kovis, ja vissiin kaikkien mielestä salaa ihana (sydän).
Nyt se on jonkin uuden radiokanavan ohjelmapäällikkö, jolta kysellään pikkuhauskoja lehdessä. Naama on tuttu, vaikka pian on 25 vuotta siitä, kun viimeksi tavattiin. On vaan ihmisen mieli metka juttu!
Uteliaisuus on pohjaton ja haluan yhtäkkiä kartoittaa, mihin elämä on KAIKKIA ekan luokan luokkakavereita kuljettanut. Ilmoittautukaa heti!
lauantaina, tammikuuta 06, 2007
Uuden vuoden blues
Uutta vuotta on tässä kokeiltu viikon verran. Puolentoista viikon lomalta palanneena olen taas totutellut elämistä yksin. Ei siinä muuten mitään, mutta kun ruumis ei ymmärrä ottaa iisisti, vaan aiheuttaa yöllisiä paniikkikohtauksia ja itkutuhruja tyynyyn. Aion kyllä ryhdistäytyä.
Tämän illan kolmikymppiset toimikoon porttina uuteen alkuun. Siitä iso kiitos, että jotkut oikeesti jaksaa järkätä kemut tuon kummallisen kolmenollan kunniaksi.
Vuosi on kulunut täällä blogissa harvakseltaan vieraillessa. Paljon on tapahtunut, mutta bloggaaminen ei kuitenkaan ole muuttunut osaksi arkea. Jotenkin tänne ajautuu aina silloin, kun a) ei ole muutakaan tekemistä ja b) haluaa valittaa asioista. Sinänsä ihan kiva kavereita kohtaan, ettei niiden tartte kuulla moneen kertaan samoja sanoja, kun voin purkaa ne täällä, heh.
Olisko sitä jotakin uuden vuoden lupauksia? Hmmm...lupaan olla itselleni armollinen, mutta samaan aikaan pistää itseni töihin niiden tärkeiden asioiden suhteen, jotka ainakin Tumppi tietää.
Yksi asia on tänään häirinnyt mieltä. Luin aamun lehdestä lääkärin mielipiteitä siitä, mikseivät opiskelijat uskalla tehdä lapsia opiskeluaikana. Siinä aika suoraan osoitettiin syyttävää sormea niitä tyhmiä kolmikymppisiä kohtaan, jotka on vaan skipanneet perheenperustamisen hamaan tulevaisuuteen ilman, että olisivat miettineet, kuinka hankalaa lapsen saanti voi olla. HÄRÄNPASKAT, ihan kuin noita asioita ei melkein kaverin kuin kaverin kanssa tässä oltais mietitty!!! Kiitos vaan sillekin asiantuntevalle lääkärille ymmärryksestä, grrrrrrrrrrrrrr.
Perheen perustaminen ei kuitenkaan ole asia, josta tehtäisiin lupauksia vuoden vaihtumisen varjolla. Tapahtukoon nämä asiat ennemminkin omalla painollaan.
Vuoden parasta antia on ollut suvun kasvu. On aivan ihanaa, että rakas pikkuveli on nelihenkisen perheen pää!
Pikkuveljeen liittyen: lehdestä luin myös, että isosiskon kanssa kasvaneet miehet olisivat herkempiä ja ymmärtäväisempiä. Pitää varmasti paikkansa.
Herkkyys ja ymmärrys kunniaan.
Tämän illan kolmikymppiset toimikoon porttina uuteen alkuun. Siitä iso kiitos, että jotkut oikeesti jaksaa järkätä kemut tuon kummallisen kolmenollan kunniaksi.
Vuosi on kulunut täällä blogissa harvakseltaan vieraillessa. Paljon on tapahtunut, mutta bloggaaminen ei kuitenkaan ole muuttunut osaksi arkea. Jotenkin tänne ajautuu aina silloin, kun a) ei ole muutakaan tekemistä ja b) haluaa valittaa asioista. Sinänsä ihan kiva kavereita kohtaan, ettei niiden tartte kuulla moneen kertaan samoja sanoja, kun voin purkaa ne täällä, heh.
Olisko sitä jotakin uuden vuoden lupauksia? Hmmm...lupaan olla itselleni armollinen, mutta samaan aikaan pistää itseni töihin niiden tärkeiden asioiden suhteen, jotka ainakin Tumppi tietää.
Yksi asia on tänään häirinnyt mieltä. Luin aamun lehdestä lääkärin mielipiteitä siitä, mikseivät opiskelijat uskalla tehdä lapsia opiskeluaikana. Siinä aika suoraan osoitettiin syyttävää sormea niitä tyhmiä kolmikymppisiä kohtaan, jotka on vaan skipanneet perheenperustamisen hamaan tulevaisuuteen ilman, että olisivat miettineet, kuinka hankalaa lapsen saanti voi olla. HÄRÄNPASKAT, ihan kuin noita asioita ei melkein kaverin kuin kaverin kanssa tässä oltais mietitty!!! Kiitos vaan sillekin asiantuntevalle lääkärille ymmärryksestä, grrrrrrrrrrrrrr.
Perheen perustaminen ei kuitenkaan ole asia, josta tehtäisiin lupauksia vuoden vaihtumisen varjolla. Tapahtukoon nämä asiat ennemminkin omalla painollaan.
Vuoden parasta antia on ollut suvun kasvu. On aivan ihanaa, että rakas pikkuveli on nelihenkisen perheen pää!
Pikkuveljeen liittyen: lehdestä luin myös, että isosiskon kanssa kasvaneet miehet olisivat herkempiä ja ymmärtäväisempiä. Pitää varmasti paikkansa.
Herkkyys ja ymmärrys kunniaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)