Kesähuumaa

Aiheeni on sama kuin jokaisessa kahvipöytäkeskustelussa tällä hetkellä: kesälämpimät ja auringontäyteiset viime päivät. En vaan malta olla toistamasta itseäni vielä lisää.

Ennen kesää on aina mahdottoman pitkältä piimältä tuntuva kevät. Tänä vuonna se ei kuitenkaan hiipinyt takavasemmalta luvaten turhaan enemmän kuin laki sallii, vaan tulvi rymisten kuin yhdessä yössä. Vappuna lämpö antoi ensikosketuksen, joka sekin jo tuntui aivan luksukselta.

Mutta viime viikolla meitä pohjoisen tyttöjä ja poikia hemmoteltiin sellaisella lämmöllä, ettei ainakaan mun luontomuistissani ole merkintää vastaavasta toukokuun ekoina päivinä. Lauantaina lähdin serkun kyyditsemänä mummin 80-vuotisjuhliin päivämatkalle. Lähtö tapahtui aamukymmeneltä aivan lehdettömien puiden Helsingistä. 12 tuntia myöhemmin ajoimme auringon laskussa takaisin ja ihme oli tapahtunut: puissa oli selvät silmut!

Ei tätä luonnon heräämistä koskaan muista, se tulee joka vuosi yhtä isona yllätyksenä. Me voimme jokainen tuntea pienen lapsen uuden ihastelemisen taitoa ke(s)väisessä kotikaupungissamme kuljeskellessa.

Puistoissa ja rantakaduilla tavataan!