Tuli sitten eilen tehtyä niin hyvää pizzaa, että vieläkin suupielet kostuu sitä ajatellessa. Kokeilin kaverin kautta Jamie Oliverilta lainattua reseptiä, jonka pointti on siinä, ettei taikinan tarvitse nousta ennen uunia. Tuloksena mielettömän rapea ja maukas pohja. Onneks meni siis ravintolakeikka mönkään, niin saatiin syödä paljon paremmin kotona.
Aamulla (aamupäivällä todellisuudessa) kuuntelin sängyssä ulkona ääntelehtivää lintua. Mikä lintu on se sellainen, joka päästää nakunakunaku-ääntä? Kun ei kai se nyt tikkakaan voi olla ihan meidän ikkunan alla? Sellainen täällä kuitenkin konsertoi ahkerasti muiden pienempien viserrysten säestämänä. Tykkään siitä, kun tulee jotenkin turvallinen olo, että kaupunkilaisena asun luonnon ympäröimänä. Mielenkiinnolla odotan aikaa, jolloin koko kuoro on vauhdissa. Kuka määrää tahdin, kenelle jää taustalaulajan osa ja kenestä tehdään päätähti?!
Tuosta tulikin mieleeni varoittaa kaikkia Idols-pelin vaikeudesta. Kyllä kunnioitus siinä skabassa menestyneitä kohtaan kasvoi, kun itse asetuin mikrofonin taakse ihan vaan oman olkkarin nurkkaan valmiina lurittamaan Robbie Williamsia. Aivan mahdoton tehtävä samalla yrittää esiintyä ja laulaa nopeassa tahdissa tietskan ruudulle ilmestyviä säkeitä. Pisteitä ei onneks kenellekään hurjasti ropissut ; )
Haaveilen seuraavasta kämpästä, jonka ikkunoista avautuu kauas kantava maisema. Göteborgissa on paljon mäkiä, joiden päällä on paljon taloja, joista näkyy vaikka mihin suuntaan. Uskon, että ikkunan alla nakuttaminen tuottaa parempaa tulosta, jos katse osuu muualle kuin vastapäisen talon seinään. Pääsee niinku ajatus vapaasti vaeltamaan.
En jatka tästä nyt enempää. Alkoi pahasti kuulostaa selityksiltä gradutakkuiluun... En jaksa kuunnella niitä enää yhtään!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti