Paperirapinaa

Ensi viikolla tällä kellonlyömällä istuskelen jo uudessa työpaikassani (toivon mukaan paremmin pehmustetulla tuolilla).

Niin, tämä viikko on sitten toistaseksi viimeinen, jolloin aamuväsyneenä on mahis puikahtaa takaisin peiton alle aamupalan ja lehden luvun jälkeen. Tai tehdä kaappisiivousta keskellä päivää. Odottaa innokkaana postinkantajan askelia käytävässä ja napata päivän saalis tuoreeltaan eteismatolta. Päiväkahvittelu milloin tahansa ja missä tahansa jää sekin väliin. Kuten rauhallinen lounaan valmistaminen milloin millaisistakin aineksista. Samoin kuin yllätysvierailut Tumpin konttorilla.

Olen mä osannut tätä omaa aikaa arvostaa, vaikka välillä onkin ollut pystyyn tylsistyminen lähellä. Tulostakin alkaa vähitellen syntyä. Kohta jo yllätän mr Mörän kilauttamalla tuotokseni meililuukkuun. Saa sitten ihmetellä ja kommentoida...

Heitin kasan turhaa paperia työpöydältä menemään, ja samalla tein inventaarion viimeisen 7 kuukauden tekemisiini. Mieleen muistui esimerkiksi ekan telkkujutun aikaiset sählingit, kun haastateltava ilmestyi paikalle koiran kanssa ja kuvaaja oli niin allerginen, ettei suostunut niitä kyyditsemään. Mulla ei ollut numeroa kenellekään toimitukseen eikä rahaa/korttia taksikeikkaan. Lopulta kuitenkin päästiin haastattelupaikalle tunnin myöhässä. Siinä oli sitten sumplimista, eikä haastateltava enää kovin jaksanut heittää huulta ; ) Hermojen hallinta siinä harjaantui.

Ilolla heitin menemään tv-kurssin lopputyön vääntämisestä muistuttavan editointikoneen varauslistan. Mitään noin huonosti organisoitua ja isoiksi kasvaneita teinejä "opettajina" pitävää laitosta ei vielä kohdalle aiemmin ollut tullutkaan. Lopputolos kuitenkin plussalla, koska kun opetusta ei liiemmin herunut, oli meidän pakko opetella kaikki itse erheen ja murheen kautta. Pitäisi vielä tällä viikolla käväistä koululla hoitamassa yksi juttu pois päiväjärjestyksestä.

Aikamoista puolen vuoden jaksoissa elämistä nämä viimeiset vuodet onkin mulla ollut. Toivoisin, että jonkinlainen jatkumokin olis mahdollista. En voi vaatia mitään, mutta salaa toivon, ettei mun tarttis syksyä viettää yksin. Ehkä tämä toive kulkeutuu oikeaan osoitteeseen myös tätä kautta.