Painajainen

Ilmeisesti sitä on ajatuksissa jo tehnyt äkkilähdön tulevaan muuttoon, kun tässä eräänä yönä heräsin kammottavaan painajaiseen. Unessa olin painostavan tunnelman vallitessa tupsahtanut takaisin ex-työpaikkaani, jonne olen jo yhden paluun tehnytkin. Kävin moikkaamassa silloisen pomoni ja huikkailin nolot heit myös muille tutuille kollegoille. Ilmassa oli kysymysmerkkejä, kun unessa tiesin, että mun olis pitänyt alottaa uudessa duunissa. Kuinka tässä näin kävi? Onko tämä jotain pahaa karmaa?

Hereillä ollessani olen kuitenkin varma, että tuleva työmatkani tyssää Pasilaan. Siitä matka ei jatku M-junalla päättärille, jossa reitti katkeaa kuin seinään. Tuleva työpaikka ei myöskään ole sellainen, jonne mennään iltakuudelta rustaamaan hädissään hommat kasaan, kun edellinen ilta on venähtänyt (työ)kavereiden parissa pitkäksi. Jotenkin musta tuntuu, että katsahdus peiliin aamuisin on tästä lähtien sekin tarpeen.

En malta olla vetämättä yhtäläisyysmerkkiä ekan "kunnon" duunin ja aikuistumisen välille. Vaikka jakkupuku kiristää jo pelkkänä ajatuksena, en todellakaan pyristele vastaan, jos vaikka tulossa olisi pikkasen enemmän vastuuta ja tervettä osaamisen tunnetta. Olen myös enemmän kuin valmis oppimaan uutta.

Sitä paitsi en usko, että pelkkä työnteko sinänsä aikuistaa. Eiköhän elämästä löydy edelleenkin paljon lapsekasta aihetta nauruun. Testin voi suorittaa monella tavalla. Kokeilkaa vaikka pieraisemista kylvyssä.