Tässä alkaa pikkuhiljaa jo miettiä tulevaa kevättä ja samalla koota kerälle kuluneen puolen vuoden kokemuksia. Jottei asiat unohtuisi mielestä, päätin kirjata ylös joitakin havaintoja. Samalla nämä voi toimia vaikka turistivinkkeinä ;)
* Göteborgissa liikennevalot on HUOMATTAVASTI alempana kuin Helsingissä. Sitä melkein taittaa niskansa, kun koittaa kuikuilla valon vaihtumista Sturenkadulla.
* Autoilukulttuuri on G:ssa aivan toista luokkaa, kun autoilijat 9/10 kerrasta PYSÄHTYVÄT ennen suojatietä, jotta pääsen hipsimään yli. Sitä melkein joutuu jyrättäväksi, kun ylittää suojatietä Sturenkadulla.
* Ratikoiden keskinopeus on G:ssa "parhaimmillaan" 17 kilsaa tunnissa. Sitä melkein aina myöhästyy paikasta kuin paikasta vauhdin ansiosta.
* Keskustan kauppakadut ovat iltapäivisin ja iltaisin melkein aina aivan tukossa. Sitä melkein luulee olevansa AINOA ihminen maan päällä, kun kävelee sunnuntaina Aleksilla.
* Kaupungin erikoisuus, After Work = buffé bissen hinnalla, on osoittautunut melko laimeaksi kokemukseksi ja oikeastaan se on vaan tekosyy ottaa muutama galtsu työviikon päätteeksi. Sinänsä hyväsydäminen idea, jonka toivoisin leviävän Helsinkiinkin. Siellä kun melkein aina joutuu maksamaan aivan liikaa jo pelkästä kaljasta.
* Ruotsalaiset naiset on pidempiä ja niillä on pidempi tukka kuin suomalaisilla. Sitä melkein tuntee itsensä pikkutytöksi ihmismassan keskellä.
* Ruotsalaiset miehet on kookkaampia ja niillä on ruskeampi iho kuin suomalaisilla. Sitä melkein oppii arvostamaan virtasen jusseja.
* Ruotsalaiset tytöt on herkästi jakamassa kohteliasuuksia toisilleen ja myös pojille. Sitä melkein oppii ottamaan ne vastaan ja jopa itsekin sanomaan jotakin kaunista.
* Yleisesti elämänmeno ei pahemmin eroa näiden kahden kotimaani välillä. Samalla tavalla viikko alkaa maanantaista ja päättyy sunnuntaihin molemmissa. Erona on vain se, että täällä elän anonyymina ja aikuisen minäni kautta, kun lähipiirikään ei tiedä lähes mitään toilailuistani eikä esimerkiksi siitä, miksi ihmeessä mun lempinimi on Luikkis. Sitä melkein pystyy aloittamaan alusta! Mutta en mä kuitenkaan loppujen lopuksi ole sitä mieltä, että niin edes haluaisin...
-------------
Sitten pari muuta asiaa. Tässä gradun teon tuskassa tuli mieleen, että ´graduilu´ substantiivina ja verbinä on aika lähellä ´satuilua´. Molemmat tarkottavat stoorin sepittämistä omasta päästä ja muiden luovuutta lainaten. Joka väittää muuta on luonnonlahjakkuus ja kuuluu tutkijan kammioon tuottamaan lähdekirjallisuutta meille muille pulliaisille.
On myös pakko kertoa teoriasta, joka arvon opiskelijakollegojeni seurassa pulpahti esille. Nimittäin, oletko koskaan miettinyt, kuinka hyvin pärjäisit täysin luonnonvaraisissa olosuhteissa? Onko sinua siunattu geeneillä, jotka mahdollistaisivat elämäsi jatkumisen ilman lääkäreitä, opettajia, internettiä jne? Kuinka moni meistä olisi kuollut sukupuuttoon jo aikoja sitten? Eli kuinka moni meistä omaa looserin geenit? Käsi pystyyn!
Ja tästä onkin sitten hyvä jatkaa satuilua. "Olipa kerran eräs hyvin viisas opiskelijatyttö, jonka kynästä syntyi maailman järjestystä muuttaneita lauseita..."
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti